Kirjoittaja
|
Mikä soi nyt? Kerro jotain siitä. pt 4
|
Vessajono
7993 viestiä
|
#281 kirjoitettu
29.08.2014 01:52
Wobbler - In Orbit
Pitkästä aikaa suunnilleen randomisti löytyi internetistä sellanen bändi että oksat pois ja metri larvaa. Onhan tämä nyt tietysti ihan silkkaa 70-luvun Yesiä mutta en toisaalta näe siinä mitään pahaa, koska 70-luvun Yesiä ei enää ole.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Abyssium
663 viestiä
|
#282 kirjoitettu
30.08.2014 04:00 Muok:30.08.2014 17:01
Musiikillista mestari teosta !
Vihollisen Äänet - Hulluuden Mätä http://www.youtube.com...
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Kostiainen
P. M.
Kostiainen
Project
6786 viestiä
|
#283 kirjoitettu
31.08.2014 03:03
Korvat soivat ja kovaa. Ja korkeaäänisesti. Mulla on oikeanpuoleinen korva tinnittänyt jo yli parikymmentä vuotta, mutta nyt soi kumpainenkin korva. Livemusiikkikaan ei ollut mielestäni tänää liian kovalla. Korvatulpat ovat nössöjä varten, tai jotain..
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Vessajono
7993 viestiä
|
#284 kirjoitettu
03.09.2014 18:56
The Clash - Car Jamming
Siitä onkin aikaa ku viimeks.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#285 kirjoitettu
06.09.2014 16:32
Free 'Heartbreaker'
Tää ei selittelyjä kaipaa. On vaan helvetin hyvä. Soolo ajassa 2:40 on taas sellaista guitar candyä toneltaan....
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Snacke
Erityinen tuki
4473 viestiä
|
#286 kirjoitettu
08.09.2014 03:34
The Doors - LA Woman LP; 180g "Audiophile edition"
Ei tämä Rhinon sinänsä kunnianhimoinen hifistelyjulkaisu niin hyvin soi kuin joskus pimeällä 90-luvulla salaa pilveä poltellen pari vuotta vanhempien jätkien luona kuunneltu jonkun faijalta lainattu naarmuinen ja paskaisesti ritisevä lätyskä. Mutta hyvän soi tämäkin. Äkkivertailulla Spotifyn hienostuneinkin laatu jää yläpäitten orgaanisuudessa pahasti tämän jalkoihin. Mutta takaisin oleelliseen eli tunnelmiin. Joskus teiniaikoina kun oli eka bändi pystyssä eikä kukaan oikein uskaltanut laulaa, löytyi joukkoomme "vanha" (tais olla 26 tai jotain) jätkä, joka suostui laulamaan "doorsia ja bluusia". Hänen veljensä asui eräänlaisessa kommuunissa, jossa dulla paloi ja KOFF IVB:llä huuhdeltin alas mitä lie nappuloita milloinkin. Ja kuunneltiin hyvää musaa, jopa niin että yhdeksikkö kääntyi useinkin kuutoseksi. Hendrixin Band of Gypsys, Dylan, Cream, John Mayall ja muut soivat jo mainitun Doorsin ohella sen verran usein, että päihdehuuruisessa maastossa saattoi helpostikin kuvitella olevansa jossakin, mistä jotkut joutuvat Vietnamiin ja toiset Woodstockiin. Tämä meitä vanhempi laulajaheppu eli muutenkin kuin pikkurikollinen jostain Jerry Cottonista, ei tiennyt kellosta tai kalentereista, panttasi kamansa vähän väliä milloin mistäkin ja joskus ilmankin syytä. Se piti kerran kauheen palopuheen tyyliin "pojat, ennen keikkaa ette dokaa, menee taide ihan pilalle ja ette muista tärkeää hetkeä elämästänne" ja sitten jossain pikkufestarilla vedettiinkin selvin päin ihan hyvä keikka. Keikan jälkeen se pyysi anteeksi että oli silleen meille puhunut, koska ite veti ennätyshatsit huussissa just ennen lavalle nousua että pääsee "edes jonkinlaiseen fiilikseen". Kai se sitten kompensoi.
Joka tapauksessa 90-luvun 60´s revival jätti jälkensä, varsinkin kun sitä seurasi edellä kuvaamassani ympäristössä. Ei siellä kommuunissa tullut oltua kuin viikonloppuisin, koulupoikia kun oltiin, mutta Oliver Stonen elokuvat, Woodstock- ja Monterey Pop- taltioinnit ja jo mainitut muusikot aikalaisineen jättivät pysyvän jäljen. Mutta ysärikommuunissa ei pelkästään sekoiltu, siellä myös oppi olemaan sekoilematta väärällä tavalla kun kuuli ja katsoi miten varomattomammille kävi. Välinpitämättömyys asioita kohtaan joille ei mitään voi ainakin kylvettiin ja se voi edelleen hyvin. Kaikki kaikessa se oli loistava ympäristö oppia runoudesta, musiikista, seksin harrastamisesta ja päihteiden vetämisestä ekaa kertaa sillee konkreettisesti.
LA Womanilta vedettiin sen alkubändin kanssa "Cars Hiss By My Window". Se oli Doorsia ja bluesia. Loppujen lopuksi laulajajäbä lähti bändistä, en nyt muista minkä syyn takia. Varmaan joutu muuttamaan toiseen paikkaan ties minkä syyn takia. Se nyt oli semmoista. Lopullisen päätöksen tuo aika sai kun toinen kitaristeistamme kuoli palvellessaan asevoimissa. Karmean symbolinen loppu 60-luvun yhdysvaltojen nuorison kohtalon hengessä.
Näitä asioita ajattelen kun kuuntelen Doorsin levyä LA Woman.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Snacke
Erityinen tuki
4473 viestiä
|
#287 kirjoitettu
08.09.2014 04:20
The Doors: 20th Century Fox
Biisi kertoo ilmeisesti tytöstä joka on ajan hengessä elävä, mutta hieman pinnallinen. Tämän sain tietää vasta luettuani interwebseistä ihmisten tulkintoja kappaleesta. Itselleni se kertoi eräästä aikaisesta ihastuksesta. Pari vuotta vanhempi daami, joka biletti ihan vitusti. Sen verran vitusti, että huhuja liikkui hänen helppoudestaan. Enpä tekstiviestikeskustelua kummempaa hänen kanssaan koskaan saanut aikaan. Kerran pääsin juttelemaan makkariin; makuuhuineen uforekvisiittaa sisältäneestä sisustuksesta! Hän oli silloin mielestäni upein ilmestys päällä maan. Pidin matkapuhelinteollisuuden uusimpia ihmeitä mahtavina keksintöinä. Päädyimpä töihin paikalliseen matkapuhelinfirmaankin lopulta, oli ilo työskennellä kehityksen ja vapauden aallonharjalla. Pystyihän kivalle kissalle laittamaan viestin milloin tahansa vain numeron selvittämällä ilman että kukaan auktoriteetti pystyi tätä vistintää rajoittamaan millään tavalla.
Biisi ei iske enää kuten silloin. Tekstiviestikin on kärsinyt hieman modernimpien viestintäkeinojen joukossa hieman tappioita. Se on melkein kuin sähköttämistä. Mutta ne samat numerot on vielä puhelimessa vaikka ne ei toimikaan. Ja loppulevy on melko timanttia kiippareineen ja Carol Kayeksikin huhuttuine basismieen.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Vessajono
7993 viestiä
|
#288 kirjoitettu
08.09.2014 04:46
Snacke kirjoitti:
Carol Kaye
Mä en oo vaan jotenkin ikinä tajunnu.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Goatsemencommando
18200 viestiä
|
#289 kirjoitettu
12.09.2014 16:32 Muok:12.09.2014 16:34
Obscure Burial - Night Queen
Koska ainut asia mikä on parempaa kuin oman musiikin kuunteleminen, on oman musiikin kuunteleminen samalla kun lukee ylistävää arvostelua siitä.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Shah
2339 viestiä
|
#290 kirjoitettu
15.09.2014 23:41
Pohjois-Korea kirjoitti:
Jesu - Homesick
Jesun uusimmalta. Justin Broadtrick osaa kyllä tehdä rujon kaunista vellovaa äänimassaa ihan mestarillisella tyylillä. Opiate sun EP on varmaan kokonaisuutena bändin paras, mutta kylhän tääki kolisee.
Justin Broadrick on äijä vailla vertaistaan.
Tässä eräs Kanadan harvinaisuus joka saattais kolista sulle: Dogpile
eBayssa ois niiden eka lätty 50 dollarilla.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Thimns
4926 viestiä
|
#291 kirjoitettu
15.09.2014 23:48
Throes of Dawn - Dreams of the Black Earth
Koska parhautta.
Throes of Dawn oli kova siihen ihme echo lättyyn asti.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Jeesuksen Tipat
5 viestiä
|
#292 kirjoitettu
18.09.2014 21:16
Tää soi https://www.youtube.co...uPf7ZCymE8
Oma musa, paras musa
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Goatsemencommando
18200 viestiä
|
#293 kirjoitettu
19.09.2014 16:22
(The true) Werwolf - 0373
Aivan vitun tajuttoman luja. 8 bittiä ja papukaijamerkki sille joka tunnistaa kappaleen alkuperän.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Thimns
4926 viestiä
|
#294 kirjoitettu
19.09.2014 16:47
megazord kirjoitti:
Menetkö muuten thims jäätelöbaariin tai pyhäkouluunkin nuo visvat naamalla?
Pyhäkouluun kyllä. Jäätelöbaariin olen saanut porttikiellon.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Abyssium
663 viestiä
|
#295 kirjoitettu
26.09.2014 12:26
Tukkanuotta - Emo Tee Demo
Musa niin paskaa että tekee mieli tappaa !
Kuka vittu soittaa villa hanskat kädessä kitaraa
Tiukkaa heyvyä ! Huumori musiikiksi oikein mainiota , ja sanoitukset keskittyvät lähinnä narkkaamiseen ja huoraamiseen ! Irtihän tästä ei saa muuta kuin sen nyrkin puimisen ja tukan heilutuksen , mutta ei haittaa allekirjoittanutta
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Goatsemencommando
18200 viestiä
|
#296 kirjoitettu
26.09.2014 13:40 Muok:26.09.2014 13:41
Abyssium kirjoitti:
allekirjoittanutta
Tais tulla yhdys sana virhe !!
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
MKDELTA
11907 viestiä
|
#297 kirjoitettu
26.09.2014 16:31
Snacke kirjoitti:
The Doors - LA Woman LP; 180g "Audiophile edition"
Ei tämä Rhinon sinänsä kunnianhimoinen hifistelyjulkaisu niin hyvin soi kuin joskus pimeällä 90-luvulla salaa pilveä poltellen pari vuotta vanhempien jätkien luona kuunneltu jonkun faijalta lainattu naarmuinen ja paskaisesti ritisevä lätyskä. Mutta hyvän soi tämäkin. Äkkivertailulla Spotifyn hienostuneinkin laatu jää yläpäitten orgaanisuudessa pahasti tämän jalkoihin. Mutta takaisin oleelliseen eli tunnelmiin. Joskus teiniaikoina kun oli eka bändi pystyssä eikä kukaan oikein uskaltanut laulaa, löytyi joukkoomme "vanha" (tais olla 26 tai jotain) jätkä, joka suostui laulamaan "doorsia ja bluusia". Hänen veljensä asui eräänlaisessa kommuunissa, jossa dulla paloi ja KOFF IVB:llä huuhdeltin alas mitä lie nappuloita milloinkin. Ja kuunneltiin hyvää musaa, jopa niin että yhdeksikkö kääntyi useinkin kuutoseksi. Hendrixin Band of Gypsys, Dylan, Cream, John Mayall ja muut soivat jo mainitun Doorsin ohella sen verran usein, että päihdehuuruisessa maastossa saattoi helpostikin kuvitella olevansa jossakin, mistä jotkut joutuvat Vietnamiin ja toiset Woodstockiin. Tämä meitä vanhempi laulajaheppu eli muutenkin kuin pikkurikollinen jostain Jerry Cottonista, ei tiennyt kellosta tai kalentereista, panttasi kamansa vähän väliä milloin mistäkin ja joskus ilmankin syytä. Se piti kerran kauheen palopuheen tyyliin "pojat, ennen keikkaa ette dokaa, menee taide ihan pilalle ja ette muista tärkeää hetkeä elämästänne" ja sitten jossain pikkufestarilla vedettiinkin selvin päin ihan hyvä keikka. Keikan jälkeen se pyysi anteeksi että oli silleen meille puhunut, koska ite veti ennätyshatsit huussissa just ennen lavalle nousua että pääsee "edes jonkinlaiseen fiilikseen". Kai se sitten kompensoi.
Joka tapauksessa 90-luvun 60´s revival jätti jälkensä, varsinkin kun sitä seurasi edellä kuvaamassani ympäristössä. Ei siellä kommuunissa tullut oltua kuin viikonloppuisin, koulupoikia kun oltiin, mutta Oliver Stonen elokuvat, Woodstock- ja Monterey Pop- taltioinnit ja jo mainitut muusikot aikalaisineen jättivät pysyvän jäljen. Mutta ysärikommuunissa ei pelkästään sekoiltu, siellä myös oppi olemaan sekoilematta väärällä tavalla kun kuuli ja katsoi miten varomattomammille kävi. Välinpitämättömyys asioita kohtaan joille ei mitään voi ainakin kylvettiin ja se voi edelleen hyvin. Kaikki kaikessa se oli loistava ympäristö oppia runoudesta, musiikista, seksin harrastamisesta ja päihteiden vetämisestä ekaa kertaa sillee konkreettisesti.
LA Womanilta vedettiin sen alkubändin kanssa "Cars Hiss By My Window". Se oli Doorsia ja bluesia. Loppujen lopuksi laulajajäbä lähti bändistä, en nyt muista minkä syyn takia. Varmaan joutu muuttamaan toiseen paikkaan ties minkä syyn takia. Se nyt oli semmoista. Lopullisen päätöksen tuo aika sai kun toinen kitaristeistamme kuoli palvellessaan asevoimissa. Karmean symbolinen loppu 60-luvun yhdysvaltojen nuorison kohtalon hengessä.
Näitä asioita ajattelen kun kuuntelen Doorsin levyä LA Woman.
vitu hyvä postaus hei
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Shah
2339 viestiä
|
#298 kirjoitettu
29.09.2014 21:21
megazord kirjoitti:
Menetkö muuten thims jäätelöbaariin tai pyhäkouluunkin nuo visvat naamalla?
Thimns kirjoitti:
Pyhäkouluun kyllä. Jäätelöbaariin olen saanut porttikiellon.
Ootko soutelemassa tossa kuvassa? Kalastaja maskit naamalla ja katiskaa kokeilemassa vois olla aika kova juttu. Naapurin Pena putois varmaan veneestä.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Bad Dog
5078 viestiä
|
#299 kirjoitettu
30.09.2014 09:35
Snacke kirjoitti:
The Doors - LA Woman LP; 180g "Audiophile edition"
Ei tämä Rhinon sinänsä kunnianhimoinen hifistelyjulkaisu niin hyvin soi kuin joskus pimeällä 90-luvulla salaa pilveä poltellen pari vuotta vanhempien jätkien luona kuunneltu jonkun faijalta lainattu naarmuinen ja paskaisesti ritisevä lätyskä. Mutta hyvän soi tämäkin. Äkkivertailulla Spotifyn hienostuneinkin laatu jää yläpäitten orgaanisuudessa pahasti tämän jalkoihin. Mutta takaisin oleelliseen eli tunnelmiin. Joskus teiniaikoina kun oli eka bändi pystyssä eikä kukaan oikein uskaltanut laulaa, löytyi joukkoomme "vanha" (tais olla 26 tai jotain) jätkä, joka suostui laulamaan "doorsia ja bluusia". Hänen veljensä asui eräänlaisessa kommuunissa, jossa dulla paloi ja KOFF IVB:llä huuhdeltin alas mitä lie nappuloita milloinkin. Ja kuunneltiin hyvää musaa, jopa niin että yhdeksikkö kääntyi useinkin kuutoseksi. Hendrixin Band of Gypsys, Dylan, Cream, John Mayall ja muut soivat jo mainitun Doorsin ohella sen verran usein, että päihdehuuruisessa maastossa saattoi helpostikin kuvitella olevansa jossakin, mistä jotkut joutuvat Vietnamiin ja toiset Woodstockiin. Tämä meitä vanhempi laulajaheppu eli muutenkin kuin pikkurikollinen jostain Jerry Cottonista, ei tiennyt kellosta tai kalentereista, panttasi kamansa vähän väliä milloin mistäkin ja joskus ilmankin syytä. Se piti kerran kauheen palopuheen tyyliin "pojat, ennen keikkaa ette dokaa, menee taide ihan pilalle ja ette muista tärkeää hetkeä elämästänne" ja sitten jossain pikkufestarilla vedettiinkin selvin päin ihan hyvä keikka. Keikan jälkeen se pyysi anteeksi että oli silleen meille puhunut, koska ite veti ennätyshatsit huussissa just ennen lavalle nousua että pääsee "edes jonkinlaiseen fiilikseen". Kai se sitten kompensoi.
Joka tapauksessa 90-luvun 60´s revival jätti jälkensä, varsinkin kun sitä seurasi edellä kuvaamassani ympäristössä. Ei siellä kommuunissa tullut oltua kuin viikonloppuisin, koulupoikia kun oltiin, mutta Oliver Stonen elokuvat, Woodstock- ja Monterey Pop- taltioinnit ja jo mainitut muusikot aikalaisineen jättivät pysyvän jäljen. Mutta ysärikommuunissa ei pelkästään sekoiltu, siellä myös oppi olemaan sekoilematta väärällä tavalla kun kuuli ja katsoi miten varomattomammille kävi. Välinpitämättömyys asioita kohtaan joille ei mitään voi ainakin kylvettiin ja se voi edelleen hyvin. Kaikki kaikessa se oli loistava ympäristö oppia runoudesta, musiikista, seksin harrastamisesta ja päihteiden vetämisestä ekaa kertaa sillee konkreettisesti.
LA Womanilta vedettiin sen alkubändin kanssa "Cars Hiss By My Window". Se oli Doorsia ja bluesia. Loppujen lopuksi laulajajäbä lähti bändistä, en nyt muista minkä syyn takia. Varmaan joutu muuttamaan toiseen paikkaan ties minkä syyn takia. Se nyt oli semmoista. Lopullisen päätöksen tuo aika sai kun toinen kitaristeistamme kuoli palvellessaan asevoimissa. Karmean symbolinen loppu 60-luvun yhdysvaltojen nuorison kohtalon hengessä.
Näitä asioita ajattelen kun kuuntelen Doorsin levyä LA Woman.
Haha! Tää oli kyl hyvä aamunavaus.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#300 kirjoitettu
03.10.2014 13:55
Ertlif 'Plastic Queen'
Sveitsiläistä progea 70-luvulta. Itse diggaan kybällä tätä.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Snacke
Erityinen tuki
4473 viestiä
|
#301 kirjoitettu
03.10.2014 14:27
Yleisradio 2 - kanava autoradiosta koska olen poikkeuksellisesti yksityisautoilemassa. Kanavia on tullut hemmetisti lisää omien autoiluaikojen jälkeen ja valitsin tämän ettei tuu mainoksia. 1, 4 ja 5 on suosittuja sointuja popmusiikissa edelleen ja sanoitukset on samaa i lav juu osastoa kuin 2000-luvun alussakin.
Radion kuuntelua aion jatkossa harrastaa kuten tähänkin asti, eli jos tulee joku spesifi kiinnostava ohjelma tai jalkapallo-ottelu. Mut raportoin taas jos autoilemaan joudun.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#302 kirjoitettu
03.10.2014 14:38
Tulipahan kuunneltua noiden Motörhead ja Kiss oluiden ohella pitkästä aikaa kyseisiä bändejä Tubesta, ja kohdalle osui Motörheadin versio Ted Nugentin yhdestä biisistä:
Motörhead 'Cat Scratch Fever'
Täytyy tunnustaa että tykkään kummastakin versiosta. (Tossa videossa muuten kestää hetken ennen kuin biisi alkaa.)
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Vessajono
7993 viestiä
|
#303 kirjoitettu
03.10.2014 14:46
Snacke kirjoitti:
1, 4 ja 5 on suosittuja sointuja popmusiikissa edelleen ja sanoitukset on samaa i lav juu osastoa kuin 2000-luvun alussakin.
Mitä sitä hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan kun se nyt on kuitenkin useampia satoja vuosia ollut ihan toimiva ratkaisu.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#304 kirjoitettu
03.10.2014 15:01
Snacke kirjoitti:
The Doors - LA Woman LP; 180g "Audiophile edition"
Ei tämä Rhinon sinänsä kunnianhimoinen hifistelyjulkaisu niin hyvin soi kuin joskus pimeällä 90-luvulla salaa pilveä poltellen pari vuotta vanhempien jätkien luona kuunneltu jonkun faijalta lainattu naarmuinen ja paskaisesti ritisevä lätyskä. Mutta hyvän soi tämäkin. Äkkivertailulla Spotifyn hienostuneinkin laatu jää yläpäitten orgaanisuudessa pahasti tämän jalkoihin. Mutta takaisin oleelliseen eli tunnelmiin. Joskus teiniaikoina kun oli eka bändi pystyssä eikä kukaan oikein uskaltanut laulaa, löytyi joukkoomme "vanha" (tais olla 26 tai jotain) jätkä, joka suostui laulamaan "doorsia ja bluusia". Hänen veljensä asui eräänlaisessa kommuunissa, jossa dulla paloi ja KOFF IVB:llä huuhdeltin alas mitä lie nappuloita milloinkin. Ja kuunneltiin hyvää musaa, jopa niin että yhdeksikkö kääntyi useinkin kuutoseksi. Hendrixin Band of Gypsys, Dylan, Cream, John Mayall ja muut soivat jo mainitun Doorsin ohella sen verran usein, että päihdehuuruisessa maastossa saattoi helpostikin kuvitella olevansa jossakin, mistä jotkut joutuvat Vietnamiin ja toiset Woodstockiin. Tämä meitä vanhempi laulajaheppu eli muutenkin kuin pikkurikollinen jostain Jerry Cottonista, ei tiennyt kellosta tai kalentereista, panttasi kamansa vähän väliä milloin mistäkin ja joskus ilmankin syytä. Se piti kerran kauheen palopuheen tyyliin "pojat, ennen keikkaa ette dokaa, menee taide ihan pilalle ja ette muista tärkeää hetkeä elämästänne" ja sitten jossain pikkufestarilla vedettiinkin selvin päin ihan hyvä keikka. Keikan jälkeen se pyysi anteeksi että oli silleen meille puhunut, koska ite veti ennätyshatsit huussissa just ennen lavalle nousua että pääsee "edes jonkinlaiseen fiilikseen". Kai se sitten kompensoi.
Joka tapauksessa 90-luvun 60´s revival jätti jälkensä, varsinkin kun sitä seurasi edellä kuvaamassani ympäristössä. Ei siellä kommuunissa tullut oltua kuin viikonloppuisin, koulupoikia kun oltiin, mutta Oliver Stonen elokuvat, Woodstock- ja Monterey Pop- taltioinnit ja jo mainitut muusikot aikalaisineen jättivät pysyvän jäljen. Mutta ysärikommuunissa ei pelkästään sekoiltu, siellä myös oppi olemaan sekoilematta väärällä tavalla kun kuuli ja katsoi miten varomattomammille kävi. Välinpitämättömyys asioita kohtaan joille ei mitään voi ainakin kylvettiin ja se voi edelleen hyvin. Kaikki kaikessa se oli loistava ympäristö oppia runoudesta, musiikista, seksin harrastamisesta ja päihteiden vetämisestä ekaa kertaa sillee konkreettisesti.
LA Womanilta vedettiin sen alkubändin kanssa "Cars Hiss By My Window". Se oli Doorsia ja bluesia. Loppujen lopuksi laulajajäbä lähti bändistä, en nyt muista minkä syyn takia. Varmaan joutu muuttamaan toiseen paikkaan ties minkä syyn takia. Se nyt oli semmoista. Lopullisen päätöksen tuo aika sai kun toinen kitaristeistamme kuoli palvellessaan asevoimissa. Karmean symbolinen loppu 60-luvun yhdysvaltojen nuorison kohtalon hengessä.
Näitä asioita ajattelen kun kuuntelen Doorsin levyä LA Woman.
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin. Hyvä postaus.
Itselle mieleen tulee kanssa 90-luvun alkupuoli. Erityisesti tuli mieleen matka Roskilden festareille Tanskaan, ja olisiko vuosi ollut -93?
Paluumatkalla poikkesimme Christianian vapaakaupungissa. Muutama päivä oli tullut juopoteltua, ja syöminen oli jäänyt vähälle. Istuttiin siinä Christianian 'pääkadun' oikeassa päässä olevan terassin takana olevalla töyräällä, ja syötiin eväitä ja juotiin muutama olut, mitä oli viimeisillä rahoilla kimppaan ostettu. Töyrään alapuolella veden ääressä istui kaksi ulkomaalaista nuorta miestä, joista kummallakin oli kitara ja toisella taisi olla 12-kielinen, ja kaverit veti Pink Floydin 'Wish You Were Here' biisiä. Tuli vaan sellainen euforinen fiilis minkä muistan vieläkin, ettei siitä paikasta ja hetkestä olisi halunnut pois ihan heti.
Tällaisia mietteitä heräsi tuosta kommentistasi. Ei muuta kuin hyvää perjantaita....
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#305 kirjoitettu
03.10.2014 16:54
Vaikka en kyseistä prätkäkerhoa kannatakaan, niin tässä on kuitenkin hieno biisi.
Angels Never Die
"The spirit of a free man."
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Pohjois-Korea
10911 viestiä
|
#306 kirjoitettu
04.10.2014 13:11
8dBvRwO8qA" target="_blank" class="bb-url">Silent Scream - Rotten days
Tuli eilen nähtyä mm. tää bändi livenä ja oli kyllä kovinta paskaa vähään aikaan. Väsyneet vertailut Varjoon voidaan unohtaa, sillä kyse on kyllä täysin eri bändistä joka tekee musaa ihan eri lähtökohdista. Kylmää, rutisevaa ja kohisevaa nykivää postpunkkia ala Killing Joke ja Amebix. Ei leiki.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Snacke
Erityinen tuki
4473 viestiä
|
#307 kirjoitettu
04.10.2014 13:30
Vessajono kirjoitti:
Snacke kirjoitti:
1, 4 ja 5 on suosittuja sointuja popmusiikissa edelleen ja sanoitukset on samaa i lav juu osastoa kuin 2000-luvun alussakin.
Mitä sitä hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan kun se nyt on kuitenkin useampia satoja vuosia ollut ihan toimiva ratkaisu.
Ei mikskää, everything over three chords is just showing off t. 6m
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
buranaC
5116 viestiä
|
#308 kirjoitettu
07.10.2014 20:04
KGB Man - Demerol / Tusk 386 / Baltimore
Kiinnostais kyl tietää et mitä Daniel Lopatin EI OO TEHNY
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#309 kirjoitettu
08.10.2014 14:33
Eksyinpä tuossa kuuntelemaan 'California Dreamin' ' biisiä, joka tuli tunnetuksi The Mamas & The Papas yhtyeen alkuperäisenä biisinä, mutta tuossapa muutama mainio cover versio joihin törmäsin:
Bobby Womack
Eddie Hazel
Lee Moses
Näistä Womackin versio muistuttaa eniten alkuperäistä. Hazelin versio on funkahtava. Ja Moses vetäisee tuollaisen soul version. (Tuo Mosesin biisi muuten loppuu jo reilun 4 minuutin kohdalla videossa.)
Mutta ihan hyviä versioita kaikki.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#310 kirjoitettu
09.10.2014 14:02
Jimi Hendrix teki biisin Hey Joe tutuksi, mutta tuolta löytyy muitakin ihan hyviä versioita, joten pannaanpa tähän muutama:
Wonderlick
Frantic
Fever Tree
Hieman psykedeelisempään suuntaanhan nämä versiot taipuvat. Tuo Fever Treen versio on yli 10 minuuttinen, mutta kyllä kuuntelemisen arvoinen. Ja jälleen tykkään kaikista versioista.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#311 kirjoitettu
14.10.2014 21:11
Spinal Tap 'Tonight I'm Gonna Rock You Tonight'
Spinal Tapin hemmoilla menee volumepotikat yhteentoista asti, joten annetaan biisillekin pisteet 11/11. Onhan tää 'loistava' biisi kaikkine kliseineen.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Goatsemencommando
18200 viestiä
|
#312 kirjoitettu
16.10.2014 22:23
Satanic Warmaster - Fimbulwinter's Spell
"Hieman" uudistunutta SW:tä sekä soundillisesti että sävellyksen kannalta, ensi kuussa julkaistavalta levyltä. Toimii kiitettävästi. Rumpalille ei parane antaa paljoa kossua ennen tätä vetoa keikkalla.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
cedarbear
2717 viestiä
|
#313 kirjoitettu
17.10.2014 11:15
Earth - Primitive and Deadly
En ole ennen tähän bändiin perehtynytkään, mutta tämähän kuulostaa hienolta. Muutamaan vuoteen ei ole laulua ollut Dylan Carlsonin johtaman yhtyeen levyillä, mutta nytpä mukana on mm. itse Mark Lanegan, joten tulos on aika maaginen. Suosittelen.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
cedarbear
2717 viestiä
|
#314 kirjoitettu
17.10.2014 11:23
Three Lobed Recordings -yhtiön Bandcamp-sivusto
Teinpä löydön, ja tämähän taitaa soida aika paljon lähikuukausina. Lähes ehtymätön aarreaitta toinen toistaan mielenkiintoisempia psykedelia- ym. vaihtoehtomusiikin bändejä ja artisteja kuunneltavana. Ja ostaakin saa.
Enpä viitti noita nimetä, kato ite.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Pohjois-Korea
10911 viestiä
|
#315 kirjoitettu
17.10.2014 12:55
cedarbear kirjoitti:
Three Lobed Recordings -yhtiön Bandcamp-sivusto
Teinpä löydön, ja tämähän taitaa soida aika paljon lähikuukausina. Lähes ehtymätön aarreaitta toinen toistaan mielenkiintoisempia psykedelia- ym. vaihtoehtomusiikin bändejä ja artisteja kuunneltavana. Ja ostaakin saa.
Enpä viitti noita nimetä, kato ite.
Horseback iski heti ekana silmään noista bändeistä, eli varmaan löytyy kyllä aika kovaakin kamaa. Half blood on kyllä hieno yhdistelmä jotain kraut jumittelua ja sludge metallia.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
JM
18460 viestiä
|
#316 kirjoitettu
17.10.2014 18:51
Uus Aphex Twin. Onhan tämä kova levy, suosittelen. Ei ehkä niin hämärää menoa kun nnuo välijulkaisut eri nimillä tässä viimeisen 13 vuoden aikana (kun Aphex Twin nimellä ei levyä ole tullut) vaan hyvää soundia ja kivoja sävellyksiä aika suoraviivaisesti (artistin huomioon ottaen), mutta ei silti mihinkään yksinkertaistamiseen kompastuen.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
buranaC
5116 viestiä
|
#317 kirjoitettu
18.10.2014 09:00 Muok:18.10.2014 09:00
Can - Waiting For The Streetcar
AJUU WEITIN' FO THE STREETCAR
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
BVR
20337 viestiä
|
#318 kirjoitettu
18.10.2014 20:18
Genocide Superstars - The Hateball is Rolling
Kaliaakaliaakaliaakaliaakaliaa.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
cedarbear
2717 viestiä
|
#319 kirjoitettu
21.10.2014 18:56
Steve Gunn - Tommy's Congo
Gunnin uudelta levyltä Way Out Weather lopetusbiisi, joka toimii.
"It sounds like the bastard lovechild of La Monte Young and Jerry Garcia or a slightly sinister Krautrock meets Laurel Canyon-flavored version of Terry Riley’s “A Rainbow in Curved Air”".
No eipä olis tullut ensimmäisenä mieleen.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|
Pohjois-Korea
10911 viestiä
|
#320 kirjoitettu
21.10.2014 19:03
layer_embedded&v=C5yMHznjMNk" target="_blank" class="bb-url">Extreme Noise Terror - Tear it down
Nyt vasta kuulin et olivat mokomat julkasseet viime vuonna tälläsen EP:n ja laitoin sitten soimaan youtubesta. Mukavan primitiivistä saundia saaneet aikaiseksi. Kiva huomata, että tollanen "kypsempään ikään" ehtinyt bändikään ei tuota pelkästään yltiöpäisesti hiottuja studiomatskuja vaan välillä tälläsen paskasen treenikämppänauhoituksen. Kaikenlaisen yltiötuotetun grindcoren seassa tämä on kyllä sellaista kaahausta jota arvostan ylitse muiden.
|
^ |
Vastaa
Lainaa
|