Kytät

Tarina alkaa vuosia sitten vietetystä ajasta, tuolloin kuusi lukiossa olevaa innokasta nuorta, viettivät runsaasti välitunteja ja välillä tuntejakin musiikin luokassa, soittaen omanlaista musiikkia. Musiikki kuvasi osittain heitä innoittaneiden artistejen tuotoksia, mutta suurimmaksi osaksi se koostui omista tajunnanvirtauksista ja ideoista. Nuo ideat ratsastivat esille vahvan intuitio selässä, vaivuttaen soittajat syvälle musiikin syövereihin. Tuohon toiseen maailmaan päästyään, soittajat olivat täysin rennossa olotilassa, kulkien läpi oman mielen ja kehon. Todellisuuteen palattiin kellojen soidessa, ideoiden jääden leijumaan toiseen todellisuuteen. Soittamista jatkettiin lukion loppuun asti, vaihtelevalla aikataululla. Viimeisenä talvena, jonka nämä nuoret tulisivat viettämään lukiossa, päätti koulu järjestää yö-koulun, joka sanana kertoi tapahtuman kehyksen, muttei sisältöä. Koulussa oli erilaista viihteellistä ohjelmaa sekä teemapelejä, joihin jokainen sai vuorollaan osallistua. Yksi lukion opettajista oli sattumalta kuullut poikien musiikki-sessiota ja järjesti heille tilaisuuden esiintyä yö-koulussa, musiikin luokan suojissa. Pojat eivät olleet miettineet nimeä, joka voitaisiin laittaa ilmoituksiin kertomaan heidän esityksestään. Lopulta tuo samainen opettaja, joka oli kuullut heidän soittoaan, keksi nimen joka tuli hänelle mieleen musiikista( Young Rebels ). Jos muistini toimii vähääkään, niin kello kahden maissa aamu-yöllä alkoi kuudesta nuoresta koostuva YOUNG REBELS soittaa musiikin luokassa. Soitto ei sujunut mitenkään erityisen menestyksellisesti, vaan kulki ennemminkin hieman yskähdellen. Eivätkä parikymmentä paikalla ollutta kuuntelijaa, saaneet suurta nautintoa musiikista. Lukio loppui seuraavana keväänä ja bändin jäsenet hajaantuivat maailmalle. Tulevaisuus yhdessä soittamisesta oli epävarmaa. Välillä kuitenkin alettiin kokoontua soittelemaan, yhden yhtyeen jäsenen autotalliin, vaihtelevilla kokoonpanoilla. Noin vuosi oli vierähtänyt koulun loppumisesta, kun syntyi varsinaisten KYTTIEN selkäranka. Se koostui kolmesta erilaisen taustan omaavasta, mutta musiikillisesti samaa kieltä puhuvasta soittajasta. KOLMAS VASEMMALTA oli pitänyt tiiviisti yhteyttä PANOMIEHEEN ja he alkoivat yhdessä ideoida kappaleita, joista voisi koota kokonaisen levyn. He huomasivat pian tarvitsevan myös kolmannen jäsenen samaan kelkkaan. Aluksi he eivät keksineet ketään kuka sopisi samaan kelkkaan, kunnes eräänä aamuna juotuaan runsaasti teetä ja syötyään muutaman keksin, täydellisen henkilön nimi pomppasi heidän mieliinsä. SALMONELLA SAKARI, tunnettu sähkökitaristi ja basisti, oli soittanut erilaisissa kokoonpanoissa jo 70-luvulta lähtien. Hän oli noussut 80-luvulla tunnetuksi kuuluisasta itsemurha yrityksestään. Lähivuosien aikana hän oli kuitenkin löytänyt mielenrauhan, palattuaan Suomeen. Sakari sopi hyvin kolmanneksi jäseneksi ja niin kytät oli syntynyt. Studiossa yhteistyö sujui hyvin, aivan kuin he olisivat soittaneet ennenkin yhdessä. Kaikilla kolmella oli samankaltaisia ajatuksia, siitä miltä tulevan levyn pitäisi kuulostaa. Soittaessa he vaelsivat toiseen maailmaan, kulkien musiikin kyydissä täysin vieraalla maaperällä. Saavuttuaan takaisin, kolme kappaletta oli syntynyt, mutta palapeli valmiista levystä ei ollut vielä koottu. VELHOJEN SAAPUMINEN Kolmas Vasemmalta, Panomies ja Salmonella Sakari olivat pohtineet monta viikkoa, mihin suuntaan levyn teossa tulisi jatkaa ja mistä puuttuvat palat löytyisivät. He päättivät matkata muistoihinsa ja tutkia löytyisikö niistä puuttuvia osia. Lopulta yhden koulumuiston jälkeen, löytyi osa puuttuvista paloista. Vuosia sitten he olivat tunteneet kolme kosketinvelhoa. Heidän tuntemat kosketinvelhot olivat kuitenkin jättäneet tämän maailman taakseen ja vaeltaneet velhojen omalle planeetalle. Tuo planeetta sijaitsi jossain tajunnan kaukaisimmilla laidoilla, eikä se ollut juurikaan kosketuksissa meidän maailmaan. Velhojen planeetta oli syntynyt miljoonia vuosia sitten, ennen meidän tuntemaamme linnunrataa. Monet siellä asuvat velhot olivat nähneet monien hienojen aivoituksien tuhoutuvan, pimeässä ja myrskyisessä maailmassa ja siksi he olivat muuttaneet pakoon surua ja rauhattomuutta. Planeetalla vallitsi vapautunut ilmapiiri, jossa kaikki sai rauhassa elää omien ajatuksien ja ideoiden parissa kehitellen niitä erinäköisiin suuntiin, etsien lopullista omaa sielua kuvaavaa ideaa. Vaikutteita sai myös muiden ajatuksista ja universumissa vaeltavista voimista. SuurVelho, UrkuVelho ja ProgeVelho olivat viettäneet muutaman vuoden planeetalla, keräten ja kehittäen ideoitaan ja soittotaitoaan. Samalla he koittivat vaalia intuitiota ja omaa tyyliään, ilman negatiivisia ympäristötekijöitä. Eräänä lämpimänä päivänä, mietiskellessään suuren puun varjossa, avaruuskuriiri toi velhoille viestin toiselta puolelta universumia. Siinä pyydettiin apua levyn teossa ja avun pyytäjät olivat vanhoja tuttuja sekä hengenheimolaisia. Velhot olivat jo ehtineet unohtaa lähes kaiken tuosta kylmästä ja rauhattomasta maailmasta, mutta päättivät kuitenkin miettiä viestin sisältöä. Lopulta muutaman päivän pohdittuaan, päättivät he liitää tuohon toiseen maailmaan, joka oli joskus ollut heidän kotinsa. Yksi velhoista vei mukanaan tarinan ajatuksista joita hän oli synnyttänyt eräänä levollisena aamuna. Tarina kertoi hetken kauneudesta ja sen nopeasta kuolemasta. PELKURIT Levyn kokonaisuus alkoi vähitellen hahmottua ja nyt puuttui enään tarinan kertoja sekä puolet rytmiryhmästä, perkussionisti. Tarinan luonut velho oli unohtanut kertomisen taidon, vietettyään liian paljon aikaa omissa ajatuksissaan. Kolmas Vasemmalta tiesi kenet pyytää apuun. YNGWI ROBERTSON sopi vallan mainiosti tarinan kertojan kenkiin. ROBERTSON oli myös taitava tekemään koneella erilaisia ääniä ja sampleja, joten hänen taitoja tarvittiin. Perkussionisti saatiin bändistä nimeltä WAGEN ja näin soittajista kertova palapeli oli valmis. Itsenäisyyspäivää edeltävä yönä KYTÄT, VELHOT ja PELKURIT ( tarinan kertoja Yngwi ja perkussionisti Aamu-Jolli ) kokoontuivat talon alle studioon ja tekivät levylle viimeisenä kappaleen ISTUIN KUISTILLA JA KATSELIN TUULESSA HEILUVIA VILJANKORSIA. DAVID NAKUNA ja LEVYN LOPULLINEN SOINTI Levy oli nauhoitettu ja lopputulos miellytti kyttiä, sillä se vastasi heidän musiikillisia ideoitaan ja näytti myös suuntaa heidän aivoituksiinsa. PANOMIES ja KOLMAS VASEMMALTA olivat vuosia sitten tavanneet ainutlaatuisen henkilön, joka tunnettiin nimellä DAVID NAKUNA. Hän oli mystinen iloittelija linnunradan toiselta puolelta. Nuorena DAVID oli viettänyt runsaasti aikaa erilaisten musiikkia muokkaavien koneiden parissa, viisi vuotta sitten hän oli huomannut ymmärtävänsä masterointi laitteiden kieltä. PANOMIES ja KOLMAS VASEMMALTA tiesivät tämän ja päättivät pyytää Davidiä masteroimaan Kyttien levyn. Ainoa ongelma oli se että DAVID oleskeli Lontoossa ja sinne matkustaminen maksaisi, joten PANOMIES ja Kolmas Vasemmalta joituivat harkitsemaan kannattaisiko Lontooseen lähteä. Viikon kuluttua he olivat tehneet päätöksen ja lähtivät seuraavana päivänä Lontoon sykkeeseen. Tavattuaan Davidin he huomasivat hänen olevan mielenkiintoisempi henkilö, kuin he olivat luulleet ja siksi hän saikin nimikko kappaleen Kyttien tuoreelta levyltä. Kappale kertoi Kyttien suhteesta Davidiin. Costea Records oli melko uusi levy-yhtiö, mutta se oli vapaamielinen ja reilu, artistejaan kohtaan. Kolmas Vasemmalta oli kuullut muutama kuukausi ennen levyn valmistumista, tuosta pienestä levy-yhtiöstä, joten hän ja Panomies päättivät lähettää levyn Costea Recordsiin, kuunneltavaksi. Muutaman viikon kuluttua Costea Recordsilta tuli kirja, jossa he kertoivat haluavansa julkaista tuon mielenkiintoisen levyn. Velhot olivat jälleen kerran valmiita jättämään meidän maailmamme taakseen ja sanottuaan jäähyväiset bändi kavereilleen, vaelsivat he takaisin omalle planeetalle. Tulevaisuus oli Kyttien osalta tuntematon, heillä oli edessään monta erinäköistä polkua.