Aurisgale

Hetken mielenjohteesta tehtyä letkeää tunnelmointia. Pianosta en pääse tuskin koskaan eroon. Kappale on rakenteellisesti hyvin yksinkertainen, mutta toivottavasti se toimisi silti. Biisin tempo on poiketen melko hidas.

Ihmiset kurkottivat jumaluutta, se hapatti heidän mielensä syntiin, pelkoon ja epäilykseen. Massatuhoaseet he näkivät ainoaksi ratkaisuksi. Mannertenvälisten ohjusten kauniit savuvanat julistivat veristä sanomaa taivaalle. Kirkkaiden välähdysten jälkeiset paineaallot lakaisivat säälimättä läpi mantereiden hävittäen kaiken tielleen osuvan. Miljardit elävät joutuvat hävitykseen todistaessaan megatonnien voimaa. Viimeisetkin unohtuvat tumman ja kylmän ydintalven aikana kilometrien paksuisen saasteisen pimeyden syöveriin. Tukehtuva Gaia suree viimeiset kymmenen päivää...

Avaruuden suuressa tyhjyydessä ajelehtii kasa palanutta metallia. Hiiltynyt metalli on jotain täysin tuntematonta materiaalia, jonka hiljainen pinta heijastaa heikosti vain kuolemaa. Tunkkainen tuhkan tuoksu tuo perässään kaupunkien kokoisen goljatin, hitaasti lipuvan, kuolemaa kylvävän orgaanisen teräskuution, muinaisen sanansaattajan, joka ei epäröi laittaa onnettomia ohilentäviä kärpäsiä ruokalistalleen. Kylmän aluksen sisällä on jotain muinaista mikä ei koskaan kuuluisi olla siellä, jotain kuolematonta, jotain joka on nähnyt maailmojen synnyn ja yhdentekevän...

Finally the remix track from the producer Miikka Leinonen is here! Now our teamwork should have better mastering, bigger sounds, stronger hooks and this was made more for the dance floors. The remix track has some plans in the future, so all your comments are really important again. This version isn’t final yet. Play the track loud!

More info about Miikka Leinonen:

http://miikka.subtraxx...
http://www.mikseri.net...

Maanpinnalla ei liiku enää mikään ja taivas on täyttynyt pikimustista pilvistä, joita ei valo läpäise ollenkaan, mutta silti tuhoutuneen kaupungin laitamilla sijaitsevasta kolossaalisesta tehtaasta kaikuu elämänalun äänet. Hailakka keltainen valo hohkaa läpi tehtaan synteettisen lapsiveden, jossa edesmenneen ihmiskunnan ainoat kauniit todisteet lilluvat keinotekoisissa kohduissa, elottomien ravinneletkujen välissä. Lukemattomat lämpölamput pitävät kapselien nesteiden ihannelämpötiloja yllä. Tuhannet lapsivesisäiliöt matkaavat läpi mittavien prosessien, mutta silti...

Viimeinen harmaantunut jäinen lehti tippuu pihakoivun oksalta pakkasen raiskaamaan maahan. Ambulanssin sininen valo valaisee öisen, kylmän ja huuruisen korttelin. Vanha riutunut ja ryppyinen mies kannetaan G-rapusta ambulanssiin kahden valkoisiin pukeutuneen enkelin voimin. Vanhuksen sydän lyö viimeisiä iskujaan, sykäykset ovat toinen toistaan heikompia ja jokainen sydämen sykähdys voi olla hänen viimeisensä. Minne enkelit kuljettavat vanhaa miestä? Sydänäänten heiketessä, hänen kehonsa kevenee ja mieli pyrkii irtautumaan. Miehen elämä välkkyy pikakelauksella läpi...

Yhdessä idyllisessä omakotitalossa yöunet ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Hento tyttö seisoo sängyn laidalla katsoen tyhjin silmin punaisia lakanoita. Tumman sininen valo heijastaa puolet hänen kalpeista kasvoistaan. Hänen kädessään on veren tahrima keittiöveitsi josta on tihkunut tummaa verta hänen yöasunsa valkeille helmoille. Sängyssä makaa kieroutunut mies, elämäntuhoaja, se ei hengitä enää. Oliko se rakkautta? Tyttö ottaa itkien miehen autonavaimet, juoksee yöasussaan autolle ja pakenee sateiseen yöhön ruosteisella farmarilla. Tyttö vain pitää ratista...

Alkava yö tuo kylmän usvan vanhan juna-aseman liepeille. Iäkäs ratamestari vilkuilee pelokkaana ympärilleen. Kylmä ilma kasaantuu hyväilemään aseman kiskoja. Ratamestari on aivan varma, että kuulee jostain tasaisen rytmikkäitä ääniä, vaikka viimeiset junat ovat kulkeneet kuukausia sitten vanhan aseman ohitse. Pimeydestä kuuluu riipaiseva ujellus, mutta mitään ei näy. Kalman hapan tuoksu leijailee vanhuksen sieraimiin ja saa ratamestarin haukkomaan kuollutta ilmaa. Aavemaisen verinen valo leikkaa usvan pyörteet ja massiivinen ruostekasa ilmestyy kiskoja pitkin kuin...

Ikuiset kysymykset pyörivät ahtaassa mielessä. Miksi ajatus kapinoi kylmää todellisuutta vastaan? Onko onnen tunne pelkkä ihmisen harhakuva, mielen sairaus? Vapauttaako rakkaus ihmisen, vai kahlitseeko se pimeyteen? Suru vaihtuu masennukseksi, masennus vääntyy tuskaksi ja tuska vääristyy katkeraksi vihaksi. Ilkkuvat tulenliekit nauttivat pienen laatikollisen vanhoja muistoja evääksi. Vesisade piirtää sympatiasta suruansa ikkunaan. Paperiset muistot tuhkaantuvat sulaneiden negatiivien kanssa menneisyyteen, takaisin hukattuun viattomuuteen.

Onko kaikki vain kulissia? Ulkopuoliset asiat ovat hyvin, mutta sisältä kaikki on ollut mädäntyvää sotkua jo vuosikausia. Miten paeta tyhjiä valheita, miten saada voimaa ja rohkeutta? Lukkiutuneena tyhjään huoneeseen toivoen että pääsisi pois. Jumiutuneena omiin syytöksiin, toivoen että jossain olisi portti, pakotie jonka kautta voisi siirtyä sinne missä ruoho olisi vihreämpää. Entä jos portti tulevaisuuteen olisikin jo auki, massiivinen metallirengas joka tahtoisi nielaista pois kaiken tuskan. Miksi jäädä jos elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta ilman...

Aurinko on kuin jättimäinen tulipallo, taustalla kuuluvat tuskaiset kiljahdukset ja kuumuus on sietämätöntä. Ihmislihan syntinen liha ja hiki tuoksuvat palavana viimeisten elollisten sieraimissa. Ihmiset leimahtelevat kauniisti palamaan ja tulenliekit tanssivat suloisesti kohti horisonttia. Tuli ja kuumuus vapauttavat ihmisiä yksitellen, keventäen maailman taakkaa. Viimeiset paenneet istuvat rakkaittensa parissa satunnaisissa varjopaikoissa, pitäen toisistaan tiukasti kiinni. Taivas on kuin tulimeri mustan noen hyväilemänä, aurinko on kuolemassa. Olemme keskellä kaunista...

Määrätietoinen biisi jämäkällä biitillä. Kappale poikkeaa hiukan omasta normityylistä. Toivottavasti tämä menee tällaisena välipalana. Tehty pienen videon taustamusiikiksi. Välimateriaalia parempaa odotellessa.

Koulutyötä varten tehty kappale. Kolmen teeman mukana vaihtuvaa taustamusiikkia. Ei kovin vakavassa mielessä tehty. Aikaa mennyt noin parin tunnin edestä. Ehkä saan joskus jotain parempaakin valmiiksi (olen vain nykyisiin liian kiireinen ja kriittinen).

Yksinkertainen neljän nuotin variointi. Tehty poikkeuksenä läppärillä + nanoPAD:lla. Ei ole käytetty koskettimia ollenkaan. Aikaa käytetty noin tunti. Tarkoitettu lyhyen ja simppelin videon taustamusiikiksi. Ei tällä kappaleella paljoa voi ylpeillä, mutta laitoinpahan huvikseni jotain välimateriaalia parempia aikoja odotellessa. Pahoittelut etten ole ollut täällä aikoihin kommentoimassa.