Harvoin tulee tämän tapaista musiikkia kuunneltua ylipäätänsä, mutta erittäin hyvin kesti ainakin tämän yhden kuuntelukerran. Näillä äänentoistolaitteilla kuunneltuna ei ainakaan särähtänyt miksauksessa mikään häiritsevästi korvaan. Vokaaleista olisi kivempaa saada jotain selvää ilman, että joutuu lukemaan niitä mukana. Laskettelukohdat sopi kokonaisuuteen hyvin ja auttoi mukanajaksamisessa. Rumpuihin olisin kaivannut ehkä jotain pientä potkua lisää. Hyvin kantoi kuitenkin kokonaisuutena koko kuusiminuuttisen. Vahva seiska.

Jouset vähän liian selkeästi synajouset. Mun makuun kitarat ehkä turhan "turvalliset". Tuo n. 30 sek kohdalla tuleva särökitara on turhan ohut, joku syvempiä vesiä laahaava murina olisi istunut paremmin. Orinä sitä vastoin voisi olla karvan verran diskanttisempaa. Rumpujen soitanta (tai ohjelmointi) voisi olla eläväisempää, ja saundit ovat myös hieman muoviset. Tykkään eniten tuosta 3:20 -kohdassa tulevasta rytminvaihdoksesta lead-kitaroineen. Kaiken kaikkian toimiva kappale, joka kärsii eniten hieman halvan kuuloisista tuotantoarvoista.

Melko ovela äänimaailma. tunnelma on tosi synkkä, varmasti tarkotuksella haettua ja siinä onnistuttu. mä olen varmaan väärä mies, arvostelemaan örinää, mutta itse en henkilökohtaisesti siitä pidä. osaan kyllä arvostaa musiikin ja taiteen kaikkia lajeja.

Siisti toi eka sointukierto. Erilaisessa kontekstissa tästä sais aika hassun perus masentelurock-biisin. Tykkäsin tosta alun synapadista, mutta biisin alkaessa ihmettelin että mihin se katos.
Mä oon tietääkseni Funeral Doomini kuunnellu, mutta ei tää kauheesti siltä kuulosta. Ei sillä, ei aina tarvii kliseitä toistaakkaan. Rummut on aika siististi toteutettu, ellei tuolla ois tollasia hölmöjä teknisiä lapsuksia, vois melkei luulla että nää on oikeesti soitettu! Se on hyvä homma.
Miks sun kitarasoundi on tollanen? Se on tosi ruman kuulonen. Se kuulostaa sellasen Microcuben läpi soitetulta, epävireiseltä ja kuivalta. Se tappaa suurimman osan tunnelmasta, jota tässä vois olla. Muuten miksaus yms on hyvin balanssissa, mutta yksittäisten soittimien soundeihin tarttuisin vielä enemmän. Ja nimenomaan ehkä laitteistopuolelta.
Vokalisointi toimii paikoin hyvin, paikoin ontuvammin. Esimerkiks tossa puolivälin jälkeisessä shufflekomppikohdassa se on vallan mallikasta, se uppoaa hyvin taustoihin, se on semi-vihasen kuulosta ja toimivaa. Tuolla alummassa taas se oli vähän päälleliimattua ja muka-rankkaa. Örinä on tekniikan hallitsemisen lisäksi tyylitajua ja dynamiikan opettelua, sitä kantsinee miettiä vielä.
Ihan pätevä metallibiisi, ei tästä kovin funeral tai doom olo tullut tosin. Lopun junnauksesta lisäpisteitä, siistejä riffejä kyllä viljelet!

Alku on tosi hyvä ja lupailee hyvää biisiä mutta "laulun" alkaessa vaihtaisin kanavaa jos radiosta tulis, tai lähtisin kaljatelttaan jos festareilla sois. Ei tästä jääny oikein muuta käteen kun hyvin soitettu ja kivoja juttuja, tosin rumpujen joku pelti (en tiedä mikä on oikee termi) on jotenkin hassun kuulonen, laulu on ihan karsee, ei iske muhun millään lailla. Jopa 6 pistettä kuitenkin siitä syystä, että on soitettu hyvin.

Levyraatiskaba toi minut tänne.

Jäin miettimään tämän biisin genreä tyyliin: humoristical melodic metal music...sitten näinkin, että no helvetti tuollahan lukeekin: funeral doom. Siitä tuli sitten mieleeni heti, että fun and unreal doom. Meikä nyt on muutenkin aika skeptinen ja sarkastinen, mitä tulee tähän ilmiöön, että musiikille pitää väkipakolla keksiä, mitä kummempia alagenrejä.
Nyt kun sitten vielä kirjoitan tässä ja samalla kuuntelen tuota ihmeellistä örinää tässä biisissä, niin minusta tämä on nimenomaan fun&unreal-musiikkia.

Saundipolitiikka on toki ihan ok tässä. Sitä en lähde sen kummemmin kyseenalaistamaan. Jotenkin vaan luvattoman tylsää ja samalla koomista örinämusiikkia, jota en edes yritä esittää ymmärtäväni yhtään mitenkään.

Ehkä tää on genrerajoitteisuuttakin, mutta tää biisi tuntuu mun korvaan aika tylsält. Saundeja parantamalla vois saada aikaan ainakin omaan korvaan enemmän tunnelmaa. Sävellyksessä tuntuisi kuitenkin olevan potentiaalia sen verran.

vajaaseen puoleentoista asti ihan kuunneltavaa äänimattoa, kunnes alkoi noi örähtelyt, jotka kuulostivat vain jotenkin liian korneilta. puolivälissä taustalle tuli mukavan leveä padi, ainoastaan kitarassa oleva stereophaserin hidas puolelta toiselle leijailu vähän häiritsi jostain syystä. ehkä se oli aavistuksen liian vahva.

miksausteknisesti enimmäkseen ongelmaton, joskin örinästä ei millään saa selvää örinän ja heikon englannin lausumisen takia. lisäksi rumpujen symbaalit erottuvat jotenkin turhan kuivasti tuon kaiken äänimassan läpi. niitä olisi voinut jollain tavalla "synkentää". kokonaisuutena sellainen biisi, jonka kuunteli yllättävän mielellään ainakin levyraatikontekstissa, niin paljon kuin tämä nyt ylipäätään voi tällaista teknohomoa miellyttää.

Tosi paha lähtee kommentoimaan erityisemmin kehittävästi, ku tän tyyppiset genret on multa niin hämärän peitossa. Mikään ei kuitenkaan miksaukseltaan hirveesti häirinny. Haitsua olisin pistäny pienemmälle ja vastaavasti basaria ja snarea hitusen isommalle. Tiukempi paketti olis ollu taattu.

"Laulussa" häiritsee suuresti se, etten tahdo saada tavustakaan selvää, vaikka luen lyriikoita samalla. Harmi, koska luettuna sanat näyttää mukavan runollisilta. Tiedostan toki, että öriseminen kuuluu tän tyyliseen musiikkiin, mutta kertosäkeessä tai C-osassa cleanit laulut olis piristäny kummasti kokonaisuutta ja tyydyttäny ainaki allekirjottanutta.

Genressään varmasti ihan pätevää materiaalia.