Alusta lähdetään liikkeelle jyrkällä happopläjäyksellä. Tämän jälkeen kuitenkin lähdetään kehittelemään ihan oikeaakin introa. En ehkä kuitenkaan itse välttämättä aloittaisi kappaletta tuollaisella "pläjäyksellä" - tykkään enemmän sellaisista hitaasti feidautuvista "pörinäintroista". Mutta kaipa tämänkin on ihan ok.

Saundillisesti tämä on oivallisen kuuloista happoa ja filtteriautomaatiota on käytetty tässä kappaleessa varsin musikaalisesti. Miksauksesta ja sen sellaisista jutuista tässä ei ole mitään erityistä huomauttamisen aihetta - muuta, kuin että hyvää työtä tämä on filtterit narskuvat niin kuin niiden kuuluukin. Myös rummuissa. Plussaa siitä, että tässä ei ole turvauduttu perinteiseen house-biittiin, vaan haettu vähän enemmän rikkobiitin sävyjä rumpujen rytmiikkaan.

Kappaleessa ei ole näköjään paljonkaan hengähdystaukoja vaan tämä on tallaista suoraan suoneen tykitystä alusta loppuun. Ainoa breikki tulee kohdassa 3:33, mutta siinäkään ei paljon armoa anneta. Eli varsin hyvin tässä säilytetään intensiteetti koko kappaleen ajan, vaikka kestoa löytyykin kohtalaisesti. Ei ole toisin sanoen turhaa lämmintä ilmaa taitteiden välissä. Rakenne on kuitenkin kohtalaisen mutkikas, joten tämä vaatii muutaman kuuntelukerran, ennen kuin tähän pääsee kunnolla sisään.

Toimii ihan täysillä. Vääntää ja painostaa mutta on silti helpon rapea. Enää puuttuu tehdashalli, vitusti savua ja hullu PA.