Luulin, bändikuvan ja biisinimen perusteella, että olisi tullut jotain Maj Karma-tyylistä vetoa...mutta eihän tämä ollut sinne päinkään:)

Ironista, että juuri Karjaalta tulee näin korkeatasoista suomenkielistä musiikkia...

Mutta itse biisistä: Kertoo paljon bändin itsevarmasta asenteesta tehdä tuon niminen biisi ja tehdä siitä vielä hyvä.

Damn, taas hyvää musaa mikserissä, mutta nautintoa jää kalvamaan
keskinkertainen demo-soundinen miksaus :(.. muuten hyvä meininki!

Hassu :) mut ihan hyvä...

Jaahas, ollaan siis perusasioiden äärellä, ainakin biisin aiheen puolesta. Ja onpa soittokin perinnetietoista Suomi-rockia. Soundit ovat hyvät, ja tässä toimii kaikki ihan mallikkaasti muutenkin. Tyylilajii ole meikäläisen ykkössuosikkeja, mutta en minä tästä juuri pahaa sanottavaa keksi. Sovituksen kanssa on nähty riittävästi vaivaa, eikä biisi soitannon puolesta muutenkaan käy tylsäksi. Etenkin loppupuolelle heitetyt vähän rytmiä rikkovat aksentit virkistivät väsyneitä korvia. Laulalakin hoitaa tonttinsa hyvin ja kyllähän tämä asettuu mukavasti jonnekin Zen Cafe - 3. Nainen -akselille. Luulisi, että yleisöä löytyy.