Pikkuhiljaa suuri ja mahtava viba vetää meitä alemmas... Putoamme pikkuhiljaa alaspäin... Syvään maailmaan jossa yhdymme todellisuutta suuremmalle muodolle... Suuri muoto liikuttelee meitä ja tuoksuu meiltä... Viboja ja väänteitä noudattean olen kokenut sen... Pikkuhiljaa muodostun kermavaahtoa muistuttavaksi olennoksi ja aivoni halkeavat...

Henget toiselta puolen pyytävät minua mukaansa... Alan hyväksymään heidät... He pyytävät minulta asioita niin myös minä annan niitä heille... Putoan kadotukseen... Enkä ikinä palaa...

Kiitos mahtavasta kuuntelukokemuksesta!

Kauniin haikeaa ja eristäytynyttä. Sopii juuri semmoiseen hetkeen, kun haluaa piiloutua koko maailmalta aivan pieneksi omassa pimeässä huoneessaan ja kuvitella olevansa taas äidin kohdussa.<3 :P

Pitäiskö edes kuunnella? Aika pitkä =D kuunnellaan siitten

*25 MIN PÄÄSTÄ*
Mmm... tosiaan hiljast ja rauhallist sopii yömusaks (itse en kyl oo koskaan hereil 25min sängys :>>) Kaikki muu on iha ok mut pituus haittaa. Harvoin kuuntelen koskaan 25min putkeen.. mut ihana biisi muuten <3

Hiljaa, hiljaa...hiljaa tosiaan, tämä on ainakin alussa aika HC minimalismia. Muutosta kappaleeseen tulee, mutta todellakin hiljaa. Lopussa tahtii muuttuu hieman tiuhemmaksi? Vai vaivuinko jonkin sortin hypnoosiin. Ei haittaa itseäni siis yhtään mutta joillekin ehkä hieman liikaa. Tämä on kieltämättä kyllä aika eeppinen ja avaruudellinen teos, kyllä tästä tulee mieleen joku avaruus matka.

Täydellistä yömusiikkia muuten.

Ei jokapaikan musaa, mutta todella hieno teos. Upeaa.

Mutta minusta Ambience Hall on kyllä vähän omaperätön nimi (tälle) ambietprojektille <;