aallon harjalla, laella
ensimmäisissä vaahtopäissä
kelluu puuta, kaarnaa
- veneeksi veistettynä

nousen tuuleen

rantahiekka painuu
varpaiden alla
kaarna on nyt kaisloissa
tuulee hiukset silmiin

mennyt palaa
kun aurinko makaa
taivaalla.
purjeena on
havunneula
ja koivun lehti.

nousen tuuleen

noukin kaarnan ja heitän
veneen kauas aavalle
muistot joita ei muista
mutta rakastaa kun ne palaa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu