Augmented Reality Project

Vanhalla Casiolla ja akustisella kitaralla vuosituhannen alussa kyhätty arkaainen tekele. Casion sekvensserissä oli kuusi raitaa, virheiden korjaaminen oli käytännössä mahdotonta ja nauhoitus oli aina aloitettava alusta. Myöskään soittimen polyfonia ei riittänyt oikein mihinkään. Olosuhteisiin nähden aika hyvin...

Imelää käyttömusiikkia ruotsinlaivojen hisseihin.

Ei tässäkään taas oikein mitään ideaa ole, paitsi pyrkimys kliiniseen tangomarkkina/vantaanviihdeorkesteri-soundiin (mm. 0:48 ->) klavinettilattaroinnin seassa. Low whistle tuuraa paikoin poikkihuilua ja toimii lopussa rytmisoittimena.

Uusi Chieftain Low D -pilli debytoi!

Lisää rytmimusiikin tapaista

Jonkinsorttista rytmimusiikkia kaiketi

The A. R. Ciccel Jazz Trio proudly presents: third - and probably the last - arrangement of the theme by Kyle Justin.

'Die Hard' music variation

Urkuhupaisaa menoa

Bluesjammailua kitaralla ja sähköpianolla.

Just for fun

Original song written by Kyle Justin. Sovitukseni voi kuulla Angry Video Game Nerd -episodissa 'Texas Chainsaw Massacre'.

Nostalgiaa! Yritykseni tehdä vanhalta kuulostava kappale; monoäänitys ja erilaiset efektit pyrkivät luomaan viime vuosisadan alkupuoliskon tunnelmaa.

When the going gets tough, the food goes flying. Genreillä ääliöilyä.

Sentimentaalinen instrumentaali saksalaisten dekkareiden hengessä; Jürgenilla oli moraalinen oikeutus, mutta murha on aina murha, joten on tullut aika hyvästellä rakkaat ennen lopputekstejä... Sisältää sekä akustista että sähköistä kitaraa, ja tekijä pahoittelee jo etukäteen huonoa tilutusta kohdasta 2:08 alkaen.

Jazzahtava sovitus.

Elektronisia ääniä standardibiisissä.

Lisää jumputusmusiikkia sähkökitaran kera; tällä kertaa mukana myös (ainakin veljeni mielestä) Euroviisu-meininkiä (mitä se sitten lieneekään) ja lopussa hetkellinen loikka 1990-luvulta pari vuosisataa taaksepäin, kun jousikvartetto revittelee menemään.

Omasta mielestäni mainion kyhäämäni urkusoundin ympärille tehty kolmen soinnun improvisaatioblues (= sooloa toisensa perään ilmaan juuri mitään sisältöä).

Jotakin toimintapelien valikon taustamusiikin ja saksalaisten dekkarisarjojen soundtrackin välimaastosta.

Eräänlainen "jatko-osa" Memories of Earthille, tällä kertaa laulut - sekä harmoniat että lead-osa - itse laulettuna.

Rauhallinen instrumentaali. Mukana ripaus sekä Enyan, Oldfieldin että Kitaron tyyleistä.

Venäläinen kansansävelmä (trad.), jota hieman reharmonisoin ja modernisoin. Tekeillä on enemmänkin covereita vanhempien mieliksi, mutta tekijänoikeudellisista syistä vain tämä päätyi tänne.

Toinen kehitelmä minuutin mittaiseksi kappaleeksi. Tätä saatan joskus ehkä myös laajentaa pidemmäksikin kokonaisuudeksi. Nopean piano-osan soittaminen tarkasti rytmiin osoittautui painottamattomalla synakoskettimistolla hankalaksi, joten pianoa on vastoin yleistä tapaani kvantisoitu rytmiin (yleensä teen tuota "xiittiä" vain rytmi-instrumenttien kohdalla). Hidastamaan en sentään kappaleita ryhdy: jos juttujen oikea soittaminen ei onnistu, niin sitten niitä ei tehdäkään. (Mutta se selityksistä.)

Poppijumputtelua. Mukana menossa myös piano, sähkökitara ja genressä jo kliseeksi asti käytetty instrumentti eli ...huuliharppu.

Popitusta. Keskellä toki suvantovaihe, josta noustaan pikkuhiljaa kohti lopun sooloja (lisätty yletöntä tilutusta ihannoivan veljen ja hänen kaverinsa pyynnöstä).

Orkestraalista, elokuvamaista soitantaa.

Tilaustyönä pyydettiin noin minuutin mittaista menevää kappaletta raviurheilutapahtumassa käytettäväksi; tässä ensimmäinen tutkielma aiheesta. Paljon sähkökitaraa (moniraitaratkaisulla kompensoidaan huonoa soittamista), ja tarkoituksellista kornia mahtipontisuutta. (Aluksi ajattelin lead-soundiksi säkkipilliä, onhan "omaperäinen" melodia hieman keltti.)

Sämplättyä intiaanilaulantaa ja lead-pätkä kornilla huilusoundilla. On sitä vähemmästäkin Helvettiin jouduttu.

Muutaman soinnun arpeggiator-pohjalle rakennettua improvisointia ja tunnelmointia eri instrumenteilla.

Jazzvaikutteinen myöhäisillan kappale, jossa neonvalot heijastuvat märästä asfaltista hiljaisuuden jo laskeuduttua kaupungin ylle. Sisältää tritonuskorvauksia ja arveluttavaa syntetisaattorin saksofonijäljitelmää.

Pienimuotoinen kappale, jonka ajatus lähti liikkeelle Ray Bradburyn novellista, jonka idea puolestaan on peräisin Sara Teasdalen runosta, joka taas tuli viime vuosisadalla ydinaseiden myötä entistä ajankohtaisemmaksi... Mutta se siitä, sanottakoon vain, että pianosävellyksen yksinkertaisuus on tällä kertaa osaamattomuuden ohella myös tietoinen ratkaisu.