..Hämärää..^^

Miksaus ja stereokuva ovat kyllä erittäin hyvin tehty. Laulukin tosiaan kuuluu nyt hyvin. Tunnelma on mukavan...hmm joydivisionmainen.
Tämä saisi mun puolesta soida vaikka radiossakin.

Tunnelma on kylmä ja lohduton. Mutta toisaalta taas ystävällinen. Miellyttää kierolla tavalla. Voilâ.

Mikään ei kuulosta amatöörisemmältä ku epävarman lauluäänen peittäminen liiallisella tilakaiulla. Jäätävää englanninkielen ääntämistä kohtuu nördellä soundilla :) Meloodisesti toimii hyvin, soundillisesti keskinkertaista. No joo.. Puhekin toimis hyvin toteutettuna. Ei missään nimessä huono biisi. Soundillisesti ehkä, mutta tää luotu tunnelma toimii!

Ei vain oikein toimi. puuduttavan kuuloista. Tämmöistä tekee joka jätkä kymmenen biisiä päivässä. pitäis erottua massasta enemmän. muutavat efekti pläjäykset oli ainoastaan hyvää tässä.

Hienoa, että tälläkertaa vokaalit oli miksattu siten, että laulukin kuului. Se toki toi esiin sen, että englannin ääntämys oli vokalistilla miltei yhtä kamala kuin itselläni. Itämaisen synkät ja veneficus maisesti toistuvat melodiat miellyttivät. Sen sijaan ne vocooder pätkät olivät lähinnä huvittavia, enkä oiken nähnyt sitä ideaa miten ne sopivat biisin muuhun tunnelmaa. Eillei sitten ollut tarkoitus tehdä niistä kohdista naurettavia. Kappaleen äänellinen kehitys oli kuitenkin se kiintoisin hommeli tässä. Toistuvien melodioiden ei annettu junnata koko biisiä putkeet vaan äänille annettiin mahdollisuus leikkiä hiekkalaatikolla. Rumpusamplet olivat yllättävän, vaikka hitä peltiä olisinkin varmasti itse miksannut hiljemmalle.

Vitun kova bassosaundi.

Sanoituksesta vielä sen verran, että vähän näytti... Hmm... "väännetyltä" se englanti.

Aavemaisuuden ja tunteikkuuden siivittäminä tämä minimalistinen eepos lähtee käyntiin ja saa koko muotonsa esiin. Melodia on onnistunut ja pitää kuuntelijan pinteessä. Hetkittäinen nousu johtaa jälleen pehmeään laskeutumiseen pilviverhojen päälle. Rumpubiitti on varsin tehokas, vaikkakin sen värittämistä olisi voinut harkita enemmän. Ainahan sitä jotain voi toivoa. Rummut kuitenkin pitävät paketin ihan mukavasti kasassa alusta loppuun, joten sitä ei tarvitse murehtia. Vain pikkaisen eloa lisää. Puhutut vokaalit ovat ihan paikallaan ja Veneficuksen konemainen ääni sopii hyvin taustalla leijuviin soundeihin. Loppupäässä tulevat mukavat biittimuutokset ja jonkin sortin metalliset äänet piristävät kokonaiskuvaa ja antavat ikään kuin toivoa kuuntelijalle huomisesta. Kitarakikkailut ovat kauttaaltaan hyviä ja päämelodia on voimakas. Sen varjolla tämä chillailu jaksaa puurtaa loppuun saakka. Tosin lopetus on hieman töksähtävä ja rumpubiitistä loppuu virta. Siinä olisi ollut ajatuksen paikka kenties toiselle mallille.

Kokonaisuudessaan pitää onnitella hyvästä yleisfiiliksestä ja mukavista soundeista, joita löytyy kappaleesta paljon. Tuotanto on hyvää, mitä nyt ne pari töksähdystä vähän korviini ottivat. Hienoa musiikkia ja äänimaalailua, jota pystyy kuuntelemaan aamulla, päivällä, illalla ja vaikka keskiyöllä. Monimuotoista jälkeä.

Aina niin herkullinen ja väkivaltaisen ihana BDP lentäytyy jälleen meidän kuolevaisten seuraan. Ja heti alku antaa kuvan, että nyt ei paljon hymyillä eikä pelasteta maailmaa; ja meno jatkuu loppuun asti. Olen aina pitänyt Babylonin mainioista tunnelmanluojista ja mitä synkempi, sitä parempi. Tässä biisissä päästään melko pelottavastikin jo sydämen tummemmalle osastolle. Biisin pääriffi kuulostaa todella tutulle ja sai minut ainakin nytkyttämään päätäni. Kun tuo yksinkertaisen tuomitseva rumpukomppi lennähtää kehiin, niin olin myyty. Meno jatkuu laahaavan hitaana loppuun asti, mutta silti ei onnistu tappamaan kuuntelijaansa tylsyyteen. Välillä tulee hienoja katkoksia, jotka keskeyttävät päämelodian luoman tunnelman; onneksi katkaisevat pelastavasti. Loppuun kun biisissä pääsee, niin voi vain hetken mietähtää ja pistää raita uudelleen soimaan. Ja mitä enemmän tätä kuuntelee, niin sitä paremmin tämä uppoaa syvälle päähän sekä sydämeen. Joten kaiken huuhkailun jälkeen voi todeta, että kuulijakunta on saanut raidan, jota voi soittaa pimeässä jonkun huohottaessa niskaan. Vaikutus tältä biisiltä ehkä hieman laimenee, kun aurinko pööhältää naamaan, mutta kyllä tästä synkkyyttä saa repiä moneen suuntaan. Mutta mutta, BDP, kiitos sinulle paholainen. Tämä raita tulee soimaan useasti täällä päässä, ja näiden lauluttomien kohtien päälle on aivan liian hienoa myhäillä omia sanotuksiaan. Ah, salamyhkäistä ja myrkyttävää. Annan sinulle pikkusormen.

Makeesti hiipii...etenee kiireettömästi, hieman kyllä Massive attack tuli mieleen.So What?Mutta ei paljo kalpene isojen starbojen rinnalla.Mie tykkään.Ja siitä ropisee ysi.

hm..ihan ok pläjäys,vähän synkempi,mistä ite tykkäänkin enemmän
mutta tää ei muhun hirveesti iskenyt.rummut oli ihan hienot, ja bassopuoli kunnossa,mut jotenki en vaan tykkää,toi skull and bones iski kyl paljon paremmin =) mut harjotust vaan.

ihan asia meininkiä... aika rauhoittava meininki, jää oikeen miettimään... kaikenlaista... :)