Nämä tulivat biisiä kuunnellessani mieleeni: Mikäs tässä. Ihan kivaa. Tuotannollista. Nätti ääni, mutta missä persoona? Hieno voimakas kertsi. Viulut kunniaan! Huh, haikeaa.

Hienolta kuullostaa.

Olipas se komeeta... biisissä on ainesta ja sovitusta voisi paisutella vieläkin mahtipontisemmaksi... kitara laulaa komeasti duettoa heleä-äänisen naisvokalistin kanssa... kyllä tätä kelpaa kuunnella ja herkistellä illan viimeisenä hitaanakin... rummut jäävät vähän vaisuksi tässä versiossa... mutta muuten on todella nassakka kokonaisuus ja soundi on puhdas... odotan innolla mitä tuleman pitää... two thumbs up!

Olin oikein pettynyt siitä että lopussa ei ollutkaan sitä viimeistä pelliniskua. Se olisi kruunannut kokonaisuuden vallan mainiosti, tuonut mukaan sen viimeisen kliseen.

Äänimaailma oli jokseenkin pehmoinen. Olisin toivonut siihen vähän enemmän särmää tukemaan teoksen mahtinpontisuutta. Nyt tuntui jotenkin siltä että jossain kohdassa lässähti. Tuli sellainen "missä se on se juttu, se runtu?"-fiilis.

Kitara oli oikein kiva. Siitä pidin vaikka tuntuikin että se ei ollut ihan sopivimmassa mahdollisessa ympäristössä. Tuntui että tässä sekoitettiin heviballaadia ja pop-hempeilyä tavalla joka jätti kuulijan varsin hämmentyneeseen tilaan.

Laulajan ääni oli sekä persoonaton että vähän pakotettu. Kuulosti siltä että koetttiin laulaa mahdollisimman korkealta jotta saataisi mukaan Within Tempationilta varastettua tunnistettavuutta. Ei sillä että tytössä olisi vikaa ollut, kiusasi vain se että laulannassa ei ollut sitä omaa juttua. Melodioiltansakin tämä oli jokseenkin kliseinen.

Kokonaisuus oli paitsi mahtipontinen, myös puuduttava. Tuli jo puolivälissä sellainen tunne että on tullut liikaa informaatiota. Eli tämä olisi voinut toimia paremmin vähän vähemmillä elementeillä. Tuntui myös siltä että vaihtelua oli aika vähänlaisesti. Kertsiäkään ei oikeastaan huomannut muusta kuin siitä että siinä kohdassa pellit hyppäsivät silmille.