No nyt päästiin asiaan, kun edellinen biisi k-ringissä oli jotain pianonpimputusambienttia. Tai no ei ihan päästy asiaan. Tuntuu että se pianopimputus vain kehittyi isommaksi sinfoniaksi, samasta sävellajistakin menee :D jännä.

Mallikkaasti sujuu näiden heviskidien tämä projekti. Tykkään noista synajutuista. En oikein osaa sanoa muuta. hienoa että on dramatiikantajua, toisin kuin jotain hc-punkkia / asenneheviä soittavilla skideillä. Hevin pitääkin olla teatraalista, eikä mitään tylsää mättöä.

Oh, onpas synkkää settiä. Soundit on jopa yllättävän kirkkaat, mutta alapäätä kaipaisin samalla hiukan lisää turhaa ohuutta paikkaamaan. Kunnollinen masterointi toisi biisiin varmasti myös reilusti lisää potkua.

Vautsi kuulostipa se hienolta ainakin minun korvaani! Olen jonkin verran Dimmuakin kuunnellut ja se näyttää olevan esikuvana. Komeesti laulettu! Tässä oli kyllä konerummut eikä siinä mitään pahaa ole koska rumpaleita ei kasva puussa, mutta jos meinaatte joskus livenä vetää niin teidän täytyy kyllä löytää aika kova kaveri.

En kyllä usein kuuntele tälläistä musiikkia. Mitä olen kuunnellut niin siihen verrattuna aika keksinkertaista. Alku oli erittäin hieno ja taiteellinen. Eli soundit ja biisi kokonaisuutena keskinkertaista

Joo tämän päivän Metallia. Kaikki on mahdollista tässäkin Genressä. Ei liene yhtä oikeaa tapaa tehdä musaa.

Asiallista, joskaan ei yllättävää, menoa. Aika simppeleillä sovitusratkaisuilla mennään mutta ralli saa siitä vähän lisää iskua. Alussa kuultavat syntikkavetoiset melodiat eivät hirveästi anna pontta lähdölle, niihin olisi voinut sovittaa samaa katastrofaalista menoa mitä myöhemmin kuuluu. Kuitenki soitto ja riffittely on tiukkaa ja kertsi irrottelee onnistuneesti blastaamisesta. Yleensä valitan rosoisista soundeista mutta jotenkin käsittämättömällä tavalla nuo raa'at ja hiomattomat rumpusoundit tuovat tähän ihan oman juttunsa.
Aika voimakkaasti kuuluu Dimmu Borgirin myöhemmät edesottamukset vaikutteena, mutta niistä lienette kuulleet jo tarpeeksi aukomista. Ja mikäs siinä kun itelleni DB:n meno ainakin kolahtelee.

Itämainen alku on piristävä poikkeus, josta siirtymä genren perinteisimpiin soundeihin tapahtuu luonnollisesti. Rankkaa on ja oksat karsitaan kättelyssä.

Erittäin toimivaa black metallia, vaikken yleensä genrestä sen kummemmin välitä.

Alku lupasi todella hyvää, mutta tuo perusbläkkimätkyttäminen vei vähän terää. Taitavan oloinen kitaran käsittely erottuu edukseen säkeistössä. Pidän kovasti tuosta jousimelodiasta myös. Laulaja ei ihan täysin vakuuttanut. Sellasta rehellistä kirkumista jäi vähän kaipaamaan. Omasta mielestä ois sopinu mukavasti siihen jousitsydeemin rinnalle paikkapaikoin.

mÄ just kaipasin bläk metal HYVIN SINFONIOILLA ALKAA SAIN JUST KAKS JA PUOL ORGASMIA SATANISMIA! JATKA
KAA SAMAAN MAALLLLIIIN JA IMEKÄÄ VITUSAATANAN KYRPÄÄ JA KUOLKAA!!!!!!
ÖÖÖÖÖÖÖÖRÄÄÄÄÄÄGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH HHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH vittu