Pitää ens kerralla laittaa ne jazzit alkuun.

Hyvä meininki heti alusta lähtien. Erikoinen tuo tahdin dramaattinen tiputus, koska meininki häviää biisistä samantein. Alun riffiskitois se oikea muna mukana, mutta loppupuolen "tilutukseen" tai itseasiassa kitara jazzailuun, olen varsin pettynyt.

Ihan hyvä draivi päällä tässä alussa ainakin. Tyypillisestihän teirän biiseissä tunnelma vaihtuu lopussa aikasen radikaalisti.. Ei tätä nyt lässähtämiseks voi sanoa, ihan jees välillä vaihtaaki aikajakoa. Tunnelmaa tulee lisää ainaki... veikee tunnelma ku joulupukin majassa!

helvetin energinen tilutus. energinen mutta kuitenkin hallittu. vinetto olisin digannut tätä hevi-vuosinani. kyllä mä nytkin vaikken kehtaa myöntää. laulusta vaan, että siitä en digannut. enemmän ideaa lauluääneen, ei örinää ja oktavi ylöspäin, ok. lauluosuus on jo valmiiks kirjoitettu. makee loppuosuus. ja neimdroppingia: Death Angel kunniamainintana

Periaatteessa voisi samat kommentit laittaa tähän kuin kahteen edelliseenkin biisiinne. Ainoa varsinainen ero on se, että tämä biisi oikeasti tykittää alkumetreillä kunnolla turpiin. Riffittely on puoleen väliin biisiä asiallista tavaraa. Puolessa välissä tuntuu kuin ideat olisivat loppuneet. Raskas junttaus on ihan menettelevä 2.10 asti. Kosketin melodia ei sentään ihan yhtä irtonainen ole kuin kahdessa edellisessä kuulemassani kipaleessa.

Paremmat soundit + lisäideaa riffeihin puolenvälin tienoilla/variaatiota alkupuolen riffeistä + tarkkuutta soittoon = hyvä tuloo, eikä lässähdä.

Eihän tämä oikeasti edes ole örinää. Kohtuullisen tarkasti väännettyä metallia, jossa aineksia aina Heavyn alkulähteiltä. "What is this, that stands before me?" Black Sabbath 1969

Piristävä kokemus. Mainiosti yhdistelty erilaisia elementtejä.

Älkää jätkät jaksako.

Ei se mitään zemex. Ei iske muhunkaan

Raskaat saundit ja mielenkiintoisia juttuja! Ainut että minuun ei örinä hirveesti iske.