Alusta pidin hyvinkin paljon, kun biisi lähti käyntiin, se rikkoi alun antavan ihanan rakastavan illuusion lyömällä rakkaalta hampaat kurkkuun, itseasiassa ne tais livahtaa ihan vatsalaukkuun saakka. Vokaalit toimivat kappaleessa hyvin, saundimaailma on hivenen likainen, johtuen ehkä demotuksesta, mutta tällaiseen rakkaudenralliin sopivat mitä mainioimmin. Saundeista en valitettavasti osaa atm mitään ihmeellisempää sanoa, en ole kotona kuuntelemassa, joten tärykalvoni joutuvat "nauttimaan" pienten matopurkkien heleästä äänestä. Hyvä kappale, siitä kertoo jotain jo se että kuuntelin tämän kolmeen kertaan.

Tässä yhteydessä voitaneen jo viitata dynamiikkaan.

Äkillisesti läjähtävästä runnusta ja vienosti kieroutuneista, hypnoottisista soinnuista seesteisemmissä osissa muodostuu varsin valloittava "poppihumppa"-istinen tunnelma.

Melkoisen hämärällä tavalla lähti tämä humppa käyntiin, johon vielä palattiin onneksi sinänsä toimivan runttauksen jälkeen. Omaperäisyydestä pisteet!

Ohan tässä kipaleessa ideaa täytyy myöntää. Nää teitin genretykset vain huvittaa. No eihän tällaista pysty lokerikkoon laittamaan, joten ymmärrän yskän ehkä...

Alku on jotenkin aneemisen tylsä (ensinmäisellä kuuntelu kerralla). Mutta loppu biisi sitten on aikas gutaa tavaraa. Omituista, mutta hyvällä tavalla. Ja kun useampaan kertaan kuunteli, niin aina vain parani :) Samoin promillet...kun tuli testattua rakkautta.

Alkupuolella mainion hypnoottinen ja kokeileva ote. Eikä ennakko-odotuksista huolimatta hajoa niin pahasti kuin oletin itse biisin lähdettyä kunnolla liikkeelle. Laulu ei omaan korvaani niin hyvältä kuulosta, mutta asennetta tuntuu olevan. Kelpoa kaikkiaan sanoisin.

kivaa hymistelya alkuunsa, kappaleenakin aikas hauska, toimivaa, vähän niinku hullujen minimalistien foo fighters.

Genrenä humppa, no mikäs siinä. Alusta tuli mieleen, että kokeilevampaa osastoa tulossa, mutta mätöksi menikin sitten lopulta.

Tämä edustaa pikkasen teidän rankempaa puolta. Alun kitaroista tykkäsin. Vaikka olivatkin aika summittaisia. Alun laulut oli mukavia. Täytyy sanoa, että tykkäsin alkupuolesta enemmän, kun rankemmasta välikkeestä. Stemmoista en ihan ottanut selvää. Oliko ne tahallaan heitettu sinne päin, vain edustivatko vain jotain tuntematon harmoniaa:)

No jopas on mielenkiintoinen humppa...Tuosta musasta tulee mieleen monia seikkoja, että oliko nuo nyanssi kohdat alkuperäisestikin noin vai onko kyseessä otto numero 2? No oli miten oli, joka tapauksessa hyvältähän tämä kuulostaa.

Pidetään ne genrenimitykset edes vähän paikkaansapitävinä, jooko? Biisi jotenkin vaikuttaa hyvältä idealta, mutta siihen se sitten jääkin. Rypistelykohdat oli ehdotonta parhautta, mutta se kaikki muu mörköily jätti vähän kylmäksi.