Tässä biisissä on jotain todella ihmeellistä, ajatonta luonnon kauneutta ja alkukantaisuutta. Piano on todella pehmeän kuuloinen, soi kirkkaasti, elävästi ja sen melodia on uskomattoman kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hämyisät rummut ja taustahumina tuovat lisää taianomaisen metsän tunnelmaa. Yllättäen rummut pysähtyvät ja biisi päättyy pirteään pianosooloon. Samalla biisi katkeaa kuitenkin kuin seinään. Tästä olisi ehdottomasti voinut kyhätä vielä pidemmänkin version, joka olisi vienyt vielä kauemmaksi menneisyyteen ja syvimpiin haaveisiin. Mitäänhän ei tosin kannata venyttää väkisin. Tällaisenaankin biisi on oiva välipala kiireen keskellä.

Vallan kauniita maisemia maalailet tällä biisillä. Aluksi katsoin, että kappale on aikas lyhyt, mutta olet luonut jonkin aikavääristymän biisiin, sillä siihen uppoutuessa aika seisahtui hetkeksi. Hieno teos ilman mitään ylimääräisiä hässäköitä tms.