(Anteeksi, kommenttini lähti ennenaikaisesti)

Biisinne edustaa semimelodisen death-thrashin arkkityyppiä. Valitettavaa on se, etten oikein osaa arvostaa musiikkia, jolla ei ole sävellystyössään omaperäistä otetta. Riffit ja rytmikuviot ovat moneen kertaan muiden bändien puhkikuluttamia. Extremevokaalit ovat tyypillisiä, kliineissä olen havaitsevani suoranaista matkintaa Rainer Nygårdin ja vastaavien herrojen suuntaan.

Äänimaailma on messevän dynaaminen ja terävä. Tasapaino on kondiksessa ja soundeissa on mukavasti särmää. Soittajilla on hommaan skarppi ote enkä löydä siitä mitään moitittavaa.

Yleisesti ottaen kyseessä on suht viihdyttävä ja teknisesti hyvä, mutta (satunnaisia valonpilkahduksia lukuunottamatta) synkeän tavanomainen luomus. Satsatkaa omaperäisyyteen.

Biisinne edustaa semimelodisen death-thrashin arkkityyppiä. Valitettavaa on se, etten oikein osaa arvostaa musiikkia, jolla ei ole sävellystyössään omaperäistä otetta. Riffit ja rytmikuviot ovat moneen kertaan muiden bändien puhkikuluttamia. Extremevokaalit ovat

Äänimaailma on messevän dynaaminen ja terävä. Tasapaino on kondiksessa ja soundeissa on mukavasti särmää. Soittajilla on hommaan skarppi ote enkä löydä siitä mitään moitittavaa.

Yleisesti ottaen kyseessä on suht viihdyttävä ja teknisesti hyvä, mutta (satunnaisia valonpilkahduksia lukuunottamatta) synkeän tavanomainen luomus. Satsatkaa omaperäisyyteen.

Hyvältä astekoilta toi intro :D... Ja versen örinätki on mukavan munakkaat puhumattakaan noista semcleaneista... Noh nyt ei ainakaan mielestäni tämä biisi ihan parhaimmistoon yltänyt, mutta laulaja pelastaa paljon.

Kähee meininki on ottanut vallan laulajalla taaskin (aina) sopivan kaunainen ääni. Tässä on jo munaa. Parasbiisi teiltä.