autiomaa. melkein falloutmeiningeillä ollaan liikenteessä. suuri hiekkadyyni ja sen keskellä ränsistynyt rakennelma. sisälle astuessa eteen aukeaa uusi tie, alaspäin johtavat askelmat. matka tuntuu pitkältä. todella pitkältä. nyt edessä onkin tunneli. askeleet vievät tunnelia pitkin. tunnelia, joka on vuorattu timanteillä. sinistä hohtoa kaikkialla. tunneli jatkuu jatkumistaan ja eteenpäin mentäessä muuttuu timantinhohteesta violetiksi säihkynäksi. earthworm jimin viimeinen kenttä. nyt tunneli muuttui mustaksi. aivan mustaksi. jotain harmaata. näyttäisi siltä kuin kävelisin ilmassa. avaruudessa, tähtiä jokapuolella. tähdenlentoja jossain tuolla kaukana. matka jatkuu eteenpäin enkä tajua sitä. tajutonta menoa.
no nyt se loppui.

jaa tää biisikö? ihan kiva, 8½.

kaunista taivaanrannan maalailua, luo todella vahvoja fiiliksiä ainakin meikäläisellä. tämän pohjalta voisin valmistaa musiikkivideon. siinä christina aguilera löytäisi itsensä tuolta autiomaalta ja joutuisi hikoilemaan ne perkeleen pitkät ja jyrkät rappuset alaspäin ja kirkuisi pimeässä tunnelissa. pidän tästä melko isosti. korvat eivät löytäneet tästä mitään huonoa, häiritsevää tai muuten vain paskaa. tosin tämä paska on aivan liian lyhyt.