Tää niinkun lähtee tosi hiljaa ja surssa mielin. ja sitten tulee hieman iloisempaa settiä. tää on sellasta terapia käyttöön sopivaa settiä. oma terapia ensimmäisenä.
en anna arvosanaa kun ei näitä tälläsiä voi arvioida.
ok soundit. saa kaikesta selvän.

No joo onhan tähän kymppi annettava aloitus on todellakin progressiivinen ja kehittyy kohtalaisen mukavasti militaristisesta en tiedä mutta kuulen tässäkin psykedeliaa ja Pink Floyd meininkiä. Puhaltimien tullesa mukaan joitenkin hämärästi Mingnus/Monk/Davis linjoille mennään tai siis nyt ollaan uusila poluilla mikä on musiikin tarkoitus ja ydin uutta on luotava ja tässä sitä luodaan ja kehitellään.Saundi maailma on rikas etenkin synan kevyt chorus jossa tonet poissa saa vibat aikaseksi. Tämän sävelyksen kohdalla puhuisin classicalin sijaan experimentaalista tai free feeling tyylistä.Tuossa rumpujen virvelissä on huiman metallinen saundi. Lopuksi mennäänkin sitten pelastusarmeijaan tai ehkä ghettoon amerikan mustien hautajaisiin, militarismista ei puhettakaan erinomaista matskuu.

Tää on todella hyvä! Progressiivinen alkuosuus johdattelee kauniiden teemojen kautta lopun militaristiseen kaneettiin. Onko kyseessä ironia vai ei, en tiedä, kuitenkin osui omaan hermooni.