Ehkä johtuu siitä että tein biisin muistaen unta lapsena missä olin viherlehdossa missä kieloja kukkii, ja etsin parempaa tarinaa kuin Sormusten Herran. Kysyin isoveljeltä silloin tietääkö se parempaa kirjaa kuin Sormusten Herra ja se sanoi että ei tiedä, ja siinä onkin sen kirjan vika. Tämä biisi kertoo siitä.

Tietojen ja alun mukaan odotin jotain Moonsorrowin tapaista, mutta ei ollutkaan niin ennalta-arvattavaa. Laulu on vähän yllättävä ja persoonallinen, mutta tuollainen "venyttävä" tyyli toimii varsinkin toisessa säkeistössä ihan hyvin. Välillä rummut ja kitarat tuntuvat menevän vähän epätahtiin, tai siis rumpujen ja kitaran kuviot vaikuttavat yhteensopimattomilta. Sanoituksissa on jonkin verran turhaa toistoa, esimerkiksi tuo "lehto" toisessa säkeistössä ja kolmannen säkeistön "taivas", siihen olisi voinut keksiä jotakin muuta. Viimeisen säkeistön kaksi viimeistä säettä ovat kyllä oikein kauniit.

Bathory tästäkin tuli ensimmäisenä mieleeni... loistavaa tavaraa, ei oikeastaan lisättävää edelliseen biisiin.

Ainostaan soundit olivat tässä biisissä melko hajanaiset ja hieman sekavat.

Helkkari että on raskaat kitarat. Kappaleessa on todella hyvä fiilis mukavine melodioineen. Soitto pelaakin todella upeasti. Vokalisaatio on ehkä suurin korviinpistävä asia, mutta kun hetken kuuntelee se alkaa kuulostamaan pelottavan hyvältä. Riisutun mahtipontinen kappale. Pidän kovasti.