Tässä on enemmän sitä shamanismia ja noitamaisuutta. Tykkään ^^

Melkoisen avantgardistinen tekele. Alusta pidin paljonkin, mutta tuossa hieman ennen viidettä minuuttia alkoi tulla sitten melkoista kaaosta. Ei sitä ainakaan voi kuuntelijaystävälliseksi sanoa, mutta veikkaisin, että kaaoksen aiheuttaman sekamelskan simulointi kuulijalle olikin tuossa syvimpänä tarkoituksena? Kaaos jatkuu näemmä vähän turhan pitkään.. biisi - tai äänikollaasi - on kyllä melkoisen pitkä, ja haastaa kyllä kuulijan. Loppua kohden tulee onneksi rauhallisuutta ja jopa lähes täydellistä hiljaisuutta. Nämä ovat minusta biisin - jos ei nyt parhaat, niin ainakin kuulijaystävällisemmät ja eniten korvaa miellyttäneet kohtaukset.

Nyt on tehty kerralla sen verran pitkä satsi, että heikompia hirvittää. Alun seesteisen valuilun jatkuttua pari minuuttia olin kyllä heittämässä pyyjettä kehiin. Mutta kyllähän sitä loppua kohden alkoi tapahtua.. Ei ole meikäläisen juttu, ei...

Jumalauta... Olipa siinä. Nyt täytyy kyllä myöntää, että minä en kyllä ihan tajua tätä. Mitäpä minä tästä osaisin edes kommentoida? Soundit olivat varmaankin sitä, mitä tässä haettiinkin ja... yleensäkin varmaan tämä oli sellainen, kuin tekjä halusi tämän olevan. Tunnelma oli varsin ahdistava ja sitä, todellakin, sitä riitti ja kesti!

Muutaman saman tekijän biisin aiemmin kommentoineena voisin sanoa, että tämä on taattua E.S. tuotantoa: sekalaista äänimaalailua. Ilmeisen kapeaan musiikkimakuuni vedoten jätän tällä erää kommentoinnin tähän.

Erittäin seikkailevaa meininkiä. Soundit hauskoja ja kokonaisuus sellainen aavistuksen aavemainen.

Ei ikävä kyllä kolahda. Ei vaan lähe.. ei vaan.... sori -Jaw

Jumalauta, avant-gardea! Kakkososan kitara yllätti kyllä täysin, mutta samoin ne kaikki muut vittumaiset äänet!
Ei tarvi vetää kamaa, että sais pään sekasin: riittää kun kuuntelee tätä!

Huhuh 15 min. Meditointimusiikiksi ehkä? Ei tämä aktiivista kuuntelua kestä. Tunnetilamaalaukseen tämä sopii taustamusiikiksi. Tosin kappale vaihtaa luonnettaan välillä aika psykendeeliseksi. Tosin ei se välttämättä huono asia ole. Kaipa näihin pääsisi syvemmälle jos popsisi vähän sieniä sun muita shamaanin herkkuja ;)

Kyllä tämä taidokkaalta kuulostaa. Kuitenkaan en ole pätevä tätä arvioimaan. Tämä vaatisi meikäläiselle "tulkin" biisin nimen lisäksi. Sähkökitaran särö yllätti välissä. Omaperäinen keitos. Olipa jännä!

Jännä ja intensiivinen äänimatka. Mielikuvasi taikapeileihin liittyen lienevät yhtä kieroja kuin omani. Alussa ei vakuuttanut ihan yhtä paljoa kuin se Pyramidi-biisi mutta alun jälkeenkin tuli sellaista tavaraa että huh huh. Intensiivistä, ja sitten meno taas rauhoittui. Aika ristiriitaisia visioita...tykkäsin.

Tämä oli minusta näistä Electrical Shaman-biiseistä tähän mennessä paras. Tässä oli mukavan mahtipontinen tunnelma ja hyvällä tavalla ahdistava fiilis.

Nyt jo alkaa tulla kyllästymisen oireita sun tuotantoon. Tästä voisin kommentoida ihan samaa kuin aikaisemminkin. Jumalattoman pitkää sekamelskaa.Ei oikein riitä kärsivällisyys syventyä ja tönkiä, löytyykö sieltä jotain oikeaa sisältöä...

Erikoista meininkiä onpi joo. Onneksi oot laittanu nyt edes hieman lyhyemmän biisin kuunneltavaksi. Ihan mielenkiintosia kohtia löytyy mutta kokonaisuudesta en oikein innostu. Tulee vain sellainen "ollaan erikoisia erikoisuuden vuoksi" -fiilis. Jotkut soundit on häiritsevän keinotekoisen kuuloisia. Tiivistyskään ei olisi pahaksi.

owh.. Alku on kaunista nukkumista suuressa peili-avaruudessa. Tilan tuntua on, mutta kohta alkaa pieni pahuus nousta rinnan tunteessa. Mukana rentoaloitus tälle biisille, kerkeää ajatella että mihin on ryhtymässä..

Mutta lopultakin alkavat todelliset ihmeet tulla esille. Synat lähtee käsistä ja sekaan sotkeutuu kitaraa ja jotain uskomatonta ääntä, ja basso omistaa taustalla kuin pörssi hai. On päästy todellisen hulluuden rajalle kun ääni tunkeutuu korvaan ja vaikuttaa mieleen, joka terveenä ei kestä loppuun saakka. Huippua! Synahäröilyt tuovat autuuden, samalla hulluuden ja sekopäisyyden tuskat. Mikä yhdistelmä. Taustan sekoilu osoittaa sen, että suurikin teko tarvitsee alleen jotain miltä ponnistaa. Hieman NES tyylinen pohja. :D Basso'riffi' on aivan huippu ja takeltelee tyylillä. Uskomatonta.

Tilanne rauhoittuu hieman, ja matka jatkuu. Vaellus pääsee suurempaan tilaan ja tulevaisuus näkyy kirkkaana edessäpäin.. vai sakeana kuin sumu? Uutta kauneutta biisissä tuo kliiniosuus. Tuntuu kuin olisis sukeltanut sekoavasta avaruusaluksesta ulos avaruuteen. Bassoriffi ryskää päälle ja alkaa rullata tyylikkäästi. Kitara tuo kehiin uutta perspektiiviä, kuin ulkopuolisen tarkkailijan joka hallitsee tilannetta myöhemmässä vaiheessa. Tuntuu että aivot olisivat porassa. Loppu voisi olla ns. "tekokaunista" mutta loistava bassotyöskentely tuo uutta pohjaa tälle kohdalle ja pitää sen hyvänä. Kuolema on yhtäaikaa hieno ja hirveä asia, jonka taikapeilistä näkee ennenkuin muuttaa yli rajan tai jos siihen koskee, voi tapaus olla merkittävä käänne ihmisen ajassa..

Loistokasta!