Etiäisen "olemassa ololle" on nyt saatu kovin tumma viitta kannettavaksi.
Tietenkin yleensähän se mystisen olemus on luonnehdittu juurikin pelottavaksi, tuntemattomana oletan.
vaan ehkäpä se ei olekaan niin, Jos Castaneedaa on uskominen esim....
no oli miten oli, mutta itse kappaleessa ei liikuta liian valoisissa saleissa. Ehkäpä hyväkin niin. "Jotenkin sellanen niskat jännityksessä, hiljaa villasukissa TAI muuten käy kalpaten" -tunnelma.
Tosin se pelkkä puhdas piano osuus ei tohon äsköseen sanailma laukakseen osu, mut muuten mun mielestä koko tekele siellä lepäileekin.
Teho keino??

Mulle tuli mieleen tästä Pan's Labyrinth elokuva.

Olipas kaunista.....liikuttavaa.........

Tähän biisin sukelsin totaalisesti.

Olen kuunnellut tätä repeatilla, taisin kohdata samontein oman Doppelgängerini. En tiedä roikkuuko hän pää alaspäin vai minä, mutta hyvin samanaikaista tuntuu meidän yhteiselomme olevan, liikkeemme ovat peilikuvia, mutta silti muuttuvia.

Lena Selyaninan taidokas pianonsoitto herättää vahvoja tunteita, toki muu äänimaailmaa tukee hänen sävelkulkujaan upeasti. Murevat soundit nostavat outoja elämyksiä mielikuvista. Näen tämän, kuulen tämän ja tunnen tämän biisin.

Teillä on kyky ja lahja tehdä yhdessä erittäin luovaa ja tunteisiin vetoavaa musiikkia, jossa on taikaa, mystiikkaa ja aina jokin juju, joka vie kuuntelijan kuin öiselle suunnistukselle ilman karttaa ja kompassia.
Annatte vain musikiillanne suunnan ja sinne on mentävä :)