Mahtava kontrasti äidinkielenopettaja-tyyppisen vokaalitulkinnan ja noise-taustan välillä. Teksti, joka on kuin kenen tahansa pöytälaatikkorunoilijan tilitystä, saa noista molemmista uuden ulottuvuden. Mutta ongelma on se, ettei tausta muutu ollenkaan, mikä tekee tästä YLE-taideohjelman tai -kuunnelman tyyppisen, vähän liian vaisun. Joku freakout-kohta tai leikkaava konemainen äänijakso (ei loppuun) toisi siihen syvyyttä, pois keskinkertaisuudesta.

Olen kuunnellut näitä teoksiasi jo aiemminkin, mutta en osannut/kyennyt sanomaan mitään palautetta, nyt yritän: Äänesi on todella vaikuttava ja pysäyttävä, se ikäänkuin tunkeutuu kuulijaan ja kaappaa mennessään, ja tapa miten tulkitset hienoa runoutta on myös vertaansa vailla...

Sanotus oli hyvä. :)

Hienoa psykologisesti vakuuttavaa ja elämänmakuista proosarunoutta. Tulkinnan tietty kontrolloitu kepeys ja hetkittäin pilkahteleva ironiakin tekivät siitä erityisen vahvan. Tämä projekti alkaa olla todella timmi niin sisällön, tulkinnan kuin tekniikankin puolesta, onneksi olkoon ja kiitos kaunis taiteilijalle!

Jotenkin näin tässä nyt luotausta uhrin tunteisiin häpeästä ja ehkä syyllisyydestäkin. Näin kun runon tulkitsen, se tosiaan on aika rankkaa tekstiä. Sitten hienosti kuulijalle jätettiin kumminkin positiivinen maku vain muutamalla sanalla lopussa. Elämä tasoittaa kuljetun tien, joskin jälkikäteen.

Syvällistä...syväluotausta.

Melekonen teos. Rohkeaa tekstiä ilman mässäilyä ja tulkinta vakuuttava ilman eetosta ja paatosta. Hyvä voittaa pahan, lopulta. Vai voiko ne elää ilman toisiaan, mene ja tiedä.

hyvin on asiat lausuttu tyhjentävästi

Herkkää tekstiä, erikoisita näkökulmista osaat kyllä lähestyä näitä tarinoita.
Vaikuttava piece of art this sure is. Ajatusta herättävä tämä oli. Todella hyvin panostettu myös itse sanojen vakuuttavaan sekä autenttiseen tulkintaan.
Se tässä on kuitenkin pääosassa.

-Larry

Aika huimaa tilitystä. Jäin miettimään kertoiko tämä naisesta, miehestä vai vain paljaasta ihmisestä sukupuolensa kanssa.
Tuskin kuitenkaan mies tai edes mies-mikseriläinen kovin helposti saisi rehellisistä tuntemuksistaan aikaiseksi tällaista teosta.
Ehkä se menisi miehuudessaan örinämetallin puolelle.
Mutta tämä oli kaunista ja lohduttavaa.
Varsinkin lopun armo.

Kaunis ja koskettava teos, joka antaa sopivasti tilaa tulkinnalle kuulijan
oman katsomuksen ja kokemuksen mukaan, On rikoksia, niiden uhreja ,
niiden tekijöitä ja vielä niitä jotka ovat oman minänsä vankeja. Ja heillä
kaikilla voi olla muuri ympärillään. Käsittelin tätä aika konkrettisella tasolla,
johtuen aiemmasta työtaustani vankeinhoidon ja turvallisuuden aloilla.
Hieno teos, pidin todella.

Kissan kehräystä kuunnellessa muu mailma unohtuu.

Miellyttävän rehellistä tekstiä. Onnistuu hienosti tanssimaan tekotaiteellisuuden rajoilla, ylittämättä sitä kuitenkaan missään vaiheessa.
Tähän on annettu itsestä jotain, mihin pitäisi pyrkiä kaikessa luovassa työssä. Vaikeaa toisinaan.

Tulla hyväksytyksi "toisen" ehdoilla edellyttää sitä, että osaa käyttäytyä. Se puolestaan, ettei osaa käyttäytyä, on ainoastaan kannatettavaa. Huono käytös on elämää kuoleman keskellä. Jos sietää itsessään toisen ihmisen rikoksen, voi sitä myös - anteeksiannon asemesta - pitää oikeutettuna kostona. Kostaa rikoksen elämällä ja riistää samalla rikoksen arvon tai merkityksen. Hyvin kirjoitettu, hyvin esitetty. Kymppi on varattu Sirkka Turkalle.

Kyllä Jassu taas teki hyvän teoksen ei voi muuta sanoa,sanainen arkku on aivan ehtymätön ja hyvä niin että saamme kuunnella näitä upeita teoksia:)

hmm....suojamuurit oman itseytemme ympärillä....joskus liian avoimina, silloin sattuu, toisinaan katkeroituneena tiivistämme suojauksen liialliseksi.....
....elämän tilitystä, lopussa kuittauksena anteeksianto....
Hieno teksti hyvin lausuttuna..