Introssa tosi jännä äänimaisema. Oon Tuntemattoman Pellen kanssa samaa mieltä siitä, että laulu tuli ihan liian hiljaa. Vaikka siitä saa selvää, tarina ei oikein ilmesty kokonaisuuden keskiöön, vaan jää jotenkin toissijaiseksi. En usko että sen pintaan nostaminen olisi mitenkään verottanut kokonaisfiilistä. Se olis varmaan auttanut myös eri osien erottumasta toisistaan. Nyt kokonaisuus jäi vähän tasapaksuksi, dynamiikkaa ois kaivannut enemmän. Orgaaniset soundimaailmat miellyttävät: perkussioita ja muita on käytetty luontevasti ja vaihtelevasti ja ne yhdistyvät toimivasti keskenään. Hieno, jännittävä biisi ja uskottava esitys.

Hei, miks noi voksut on taas haudattu tuonne raitojen alle? Ihan hyvältä sä kuulostaisit varmaan pinnassakin.

Tos 2min jälkeen alkaa mielenkiintoista vissiinkin kutoseen menevää jammailua. Sitä olis voinut kuunnella pidempääkin.

Mulle jäi jotenkin tästä biisistä fiilisi, että tää olis voinut olla pitempikin niin, että tätä olis pikkuhiljaa kasvateltu. Kokoajan oli sellaista eteenpäin kohkaamisen fiilistä ja että kaikki pitää saada nopeasti lyötyä pöytään vaikka biisi itsessää olisi ehkä toiminut hieman eteerisempänä versiona. Hyvä fiilis kyllä saatu ladattua tähän nytkin.