kylä pelimanni-perinnettä pitäisi vaalia.täss versiossa oli "omaa tulkintaa".kuinkahan hint-riikka paralle kävi?

Heei tokkos tää oo kaustisten marsseja aluperin:D aivan loistava tulukinta!!!!

Olipa yllätys löytää tämä täältä! Olen pitkään dikkaillut Kaustisten purppurapelimannien versiota tästä, joka lienee enemmän uskollinen alkuperäiselle esitystavalle. Aikasemmille kommentoijille voi sanoa, että kappale on suomalainen kansansävelmä, (trad.) ei suinkaan "klassista".

Hieno sovitus kaiken kaikkiaan (osat 1 & 2). Sävelmä on viety aivan uudelle tasolle, tästä löytyy hienoja harmonisia kerroksia.

Jostain pitäisi saada käsiin se Aulis Sallisen "some aspects of Peltoniemen Hintriikis funeral march"

Ei tästä kyllä kovin surullinen fiilis mulle ainakaan jäänyt. Mielummin sellanen, että perkele vielä painetaan etiäpäin. Jos mun hautajaisissa soitettaisiin kyseinen kipale, nousisin salettiin arkusta ja rupeisin jamittelemaan. Piste. Rauhaa sielulle etc.

:D

Saakuti, tätähän on itsekin tullut keikalla veivattua. Loistavaa.

Ja jälleen joudun toteamaan saman asian: olen ihan väärä ihminen kommentoimaan näitä teikäläisen tuotoksia... no mennään silti.
Tämäkin on taideteos alusta loppuun ja tämä herättää enemmän erilaisia fiiliksiä ja ennenkaikkea kysymyksiä, kuin suurinosa mikserin biiseistä yhteensä.
Erittäin hyvin onnistuttu saamaan Surullinen teema esille (se ei välttämättä aina ole ihan helppoa) kuljettamalla erilaisia melodioita. Tuo kirkkomusiikkamaisuus on erityisesti mun mieleen, ei sillä että olisin kirkkomusiikin ylin ystävä, mutta se sopii tähän hyvin. Mitäs tässä nyt enemmän jaarittelemaan, kun en selvästikkään mitään tiedä. Upiata musiikkia!

Kovin on surullista, mutta nimihän sen jo kertoo, että niin pitää ollakin. Puhallinmusiikki on aina ollut mun sydäntäni lähellä ja tykkäilen kyllä tästä :)Tuota ns. cembalosoundia hieman alussa ihmettelin, mutta loppua kohti se jo sopi mukaan noiden puhaltimien kanssa. Hienoa!

Olipas masentavaa kuulla tätä maanantaiaamupäivällä. Tää sopisi pikemminkin maailmanlopun tunnelmiin. Noh, surumarssihan tämä oli. Kuuntelen seuraavan kerran tätä kun masentaa...Hyvä biisi, mutta ei sovi nyt tunnelmaani.

Haa! Klassinen surumarssi vähän mukautettuna. Tuo vireisyys... tai oikeammin sen ajoittainen puute on omiaan korostamaan tuota kieroa fiilistä, jota kappale tarjoaa myös itse sävellyksen puolella. Edelliset kuuntelijat ovat kuvailleet tätä adjektiiveilla: Synkkä ja haikea. Itse sanoisin lähinnä, että kyllä viimeistään nuo aavistuksen thaikovskin mieleen tuovat "plim"-äänet tuossa tuovat hymyn huulille... Huumorimeininkiä ja vääntämisen iloa minä aistin tuosta. Raikkaan jähmeät revitykset saavat suun niin leveäksi, että eipä meinaa äitini enää minua omakseen tuntea... Hitsi kun tämä on mukava... Tuo morfinen fiiliksen vaihdos lopua kohti ajauduttaessa vain todistaa teoriani oikeaksi. Heh... Hyvää kamaa... Jazz äijät näyttävät klassiselle musiikille pyllyä! Sitä tämä on! Soittajat ottavat sen vapaukden, jonka he kokevat itselleen kuuluvan ja jeittävät pitkät tarkoille tahdeille ja absoluuttiselle vireelle. Soitto lähtee sormista, ei nuottiviivastolta. Vai että 1976? Kaksi vuotta ennen syntymääni!. Tässähän alkaa tuntea itsensä nuoreksi.

Synkkyyttä. Toisella kuuntelu kerralla aiheutti kylmiä väreitä. Kyllähän tuossa lopussa valo alkaa hieman pilkahtelemaan. Kaunis biisi.

Huih, kun on haikea. Sopii jotenkin perverssillä tavalla tähän sunnuntain maanantainvastais-vitutukseen kuin porkkana virtsaelimeen. Loppuvaiheessa kuulin jotain pientä hilpeyttäkin häivähdyksen mutta voi olla, että kuulin väärinkin.