"Bändiversion" kuuntelusta on sen verta kauan, että tämä kuulostaa täysin omilla jaloillaan seisovalta toteutukselta. Tuosta sitarista en ole ihan varma toimiiko vaiko eikö. Hyvä, letkeä, kesäisen haikea tunnelma. Toimii kuin rusinat pullassa. Minusta tämä on parempi kuin "orkkis". Peukutan.

Periaatteessa ihan yhtä hyvin toimii tämä akustinen, mutta hieman enemmän kallistuisin tuon rock-version kannalle. Hyvä sävellys. Tosi hyvin soitetut akustiset & laulu toimii tuttuun tapaan. Tunnelmaa löytyy. Tuollaiset 0:10-(hevi)kitarakuviot ovat kyllä kuin tehty särökitaralle, mutta hyvältähän tuo on saatu tässäkin kuulostamaan. :) Pidin paljon tuosta tyylistä jolla intro ja outro on soitettu.

Sähköinen versio on parempi. Olen muuten nähnyt Banana Split:n keikalla jo ennen kuin Tommi soitti siinä.

Hienohan tämäkin on, mutta henkilökohtaisesti olisin taipuvainen valitsemaan tuon rockimman version. Mutta toisaalta ehkä sanoihin kiinnittää enemmän huomiota tässä akustisessa. Mene ja tiedä.

Unplugged versio -samat sanathan täs on ku siin sähköses versiossa , musa tukee tekstii varsin mallikkaasti , ehkä tää toimii siel mis ei oo virtaa,- paremmin , ei osaa sanoo. Tuli tunne et miäs on skriivannu tekstin joka ei täysin istu naisen suuhun keltaisine lastenvaunuineen ..

Indiefolk toimii mun korvaan paremmin akustisen. Tämä oli jotenkin enemän iholla kun taas tuo bändiversio on - kuten taisin sinne jo joskus aikoinaan kommentoida - sellainen aika tasapaksu iskelmäveto.

Vieläkin olisi voinut vähän karsia elementtejä säestyksestä, aika paljon tavaraa siellä on nytkin. Sellainen leirinuotio ja Landola -tunnelma. Pieni epätarkkuus ja rosoisuus tekisi terää, tässäkin on vielä läsnä sellainen iskelmällinen kliinisyys. Elämästähän tässä puhutaan.

ps. tuulen kosketus kasvoilla on paljon parempi kuin sen kuiskinta puiden latvoissa.

Tomiihan tämä genressään. :)