Keskitempoisuus on yllättävän vaikea laji, ainakin olohuonemuusikolle. Laahavuus piinaa ja yksinkertaisia kitaraniskuja ei tahdo saada kohdilleen. Onneksi tämän päivän suoritintehon voi käyttää hyväkseen ja tunkea raidat täyteen tavaraa toivoen, että epätarkka soitto ei kuuluisi. Biisiä säädettiin turhan pitkän ajanjakson aikana pienissä pätkissä. Jos itse soittosuorituksiin viitsisi paneutua samalla innolla kuin "tuotantoon", lopputulos voisi olla aika erilainen.

No oikeasti tässä on tietenkin haettu 70-luvun lämmintä tunnelmaa. Sitä hienoa aikaa, jolloin mokat vielä kuuluivat klassikkolevyilläkin, eikä soundien yhteydessä voinut sanoa sanaa "kliininen".