Uskon Mies

Pystynyt et jostain syystä itsees uskomaan,
Niinpä uskoit sokeasti vanhaan legendaan...
Suuri synti ihmisten kai painaa harteillas,
Pimeys sielussasi kuljet, valon ruhtinas.

Vastustajat tieltäsi voit kukistaa,
Vaan ei taistelusi lopu milloinkaan.
Paholainen syntyy aina uudestaan,
Kokonaan et pysty sitä voittamaan.

Sut opetettiin uskomaan siihen yhteen ainoaan,
Puolesta sen aina taistelemaan.
Nyt sankari kuolinvuoteellaan miettii saavutuksiaan.
Oisko ehkä joskus voinut sittenkin
Hetken elää itsellensäkin.

Minne olet piiloutunut, maailman pelastaja?
Miksei sankarteoistasi enää puhuta?
Luulitko sä unelmasi käyvän toteen kerran,
Uskollisesti kun kumartelet kuvaa herran?

Lopultakin ihminen vain yksin on,
Ahdistunut vapaudestaan, onneton.
Ja siksi kuvittelee voiman suuremman
Vastuuseen kohtalosta maailman.

Sut opetettiin uskomaan siihen yhteen ainoaan,
Puolesta sen aina taistelemaan.
Nyt sankari kuolinvuoteellaan miettii saavutuksiaan.
Oisko ehkä joskus voinut kuitenkin
Hetken elää itsellensäkin.

Sut opetettiin uskomaan siihen yhteen ainoaan,
Puolesta sen aina taistelemaan.
Nyt sankari kuolinvuoteellaan miettii saavutuksiaan.
Oisko ehkä joskus voinut kuitenkin
Jotain ajatella itsekin.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu