Melko "dokkarin pohjalle" jälleen sopiva biisi :) jos nettiä selaa kuunnellessa niin jää hyvin taustan rooliin, voisin kuvitella että eläytyessä kappaleesee voi saada hyvinkin mielenkiintoisia tuntemuksia :)

tykkäsin tästäkin kovasti, toi lead ääni oli joo aika "kirkas" mut ei se mua haitannu, se oli just siisti. Tuli just mieleen joku PC pelin musiikki, sopiva tunnelma johonki missä juostaan karkuu, hiiviskellää jms. :)

Nämä lead-äänet pisti kyllä omaan korvaan, liian "kirkkaita/pistäviä". Ja bassotaajuutta olisi saanut hieman leikata, menee vähän mössöksi välillä, voinee johtua myös instrumenttien paljoudesta. En kyllä ossaa mieltää tätä niin millään chill outiksi, tämmönen genrepilkunnusautus. Sävellyksiinhän ei parane sanoa oikein mitään, se on säveltäjän oma juttu. Tämä ei ollut ihan tämmöistä minun musiikkia. Ja tosiaan liian paljon on instrumentteja päällekäin, varsinki lopussa kun tuli nuo jouset niin voi että kun sattui korviin. Pienellä hiomisella saisi varmasti paremmin toimivan kokonaisuuden.

...

vähän liian "kliinistä" mun makuun, pää menee kipeäksi, rytmit on kyl hienoja, täytyy syödä sanoja!!!! nyt muutkin äänet harmonisoivat groteskisti tän biisin kokoon jolloin tästä tuli ihan kuunneltava, mut valitettavasti siihen se jää, en melko varmasti tule enää koskaan kuuntelemaan tätä biisiä, mut jatka ihmeessä tekemistä ja tee parempaa!!

Alun melodia alkaa rjd2:n iced lightning hengessä :) Pädit ja tribaalirummuttelut natsaa hyvin yhteen. Toi pädi kuulostaa kyllä todella mukavalta, tuo korkelta tomilta kuulostava soundi. Pelkästään sitä olisi jaksanut kuunnella tuon monotonisen biitin rinnalla useamman minuutin. Aika paljon erilaisia elementtejä, jotka tässä kuitenkin tuo junnaava biitti pitää koossa. Ehkä tähänkin jäin kaipaamaan möyryävää bassolinjaa. Purskahtelevat blues-kitarat plussaa, tulee mieleen paikoin a440:n varhainen tuotanto.

Aika kiehtova biitti, laittoi kyllä kantapäähän liikettä. Sävellyksenä minun makuuni liian rönsyilevä ja polveileva, joskaan ei häiritsevissä määrin. Onhan tässä kuitenkin semmoista yhteistä nimittäjääkin koko ajan mukana. Parhaita kohtia minusta oli nuo missä tulee taustapadit mukaan, ne tuo täyteläisyyttä ja harmoniaa kuvioihin. Ripauksen experimentaalista, mikä ei välttämättä ole minulle ominaisinta (olen yksinkertaisen kasarihumpan ystävä ;) ) mutta toisaalta ne pienet asiat tekevät tästä astetta mielenkiintoisemman.

lähti kunnon fläsärit vanha matka käyntii ja vei suoraa Nepalii.. ..nyt oli hienoo saundii mikä eli askelen kerrallaa.. ..tämmöst chillaus musaa lisää tää on parasta Dispersionii.. ..ainoo minus et toi biisi loppuu ku seinään sen ois voinu häivyttää ton lopun tosta mut niin pien miinus ettei sitä tarvis edes mainita.. Nättiä tyttö nättiä...