en tiiä jjäikö toi edellisestä mulle päälle, mut mä olen alun pianottelussa vielä Wien:in tunnelmissa...ja en mä oikein siitä pääse pois koko veisun aikana. Jonkin sortin tivoli kautta can-can revittelyhän siinä lopussa tulee kera orgastisen huokailun.

Pirskatti mikä biisi.
Hymyilen kuin puuhevonen.

Aivan uskomattoman mainio ns. repäisy, jos voi tuollaista sanaa käyttää näin upean taidenautinnon yhteydessä. Musiikki kuljettaa kuuntelijaa viattomuudesta hienovaraisesti vietellen kohti suurta nautintoa, jolle lyödään kaiken kukkuraksi g pisteeksi iin päälle.

Biisin loppupuolella käydään mainiota vuoropuhelua miehen ja naisen välillä, löytyy yhteinen kieli ja se on menoa kohti sulautumista, tunteiden keskiötä.

United people in fire.