Aah.. Näin mukavaa bluesrallattelua en olekkaan iakoihin kuullut. Tosin, tuo konerumpu on aivan hirveä, komppaan tuota aiemmin kommenteerannutta, koska en jaksa kirjoittaa samoja asioita uudelleen. Kitarasooloilut on nannaa korville, tyylitajua ja soundia löytyy. Laulussa liikaa kaikua, mutta sanat on asialliset ja yksinkertaisuudessaan mahtavat. Kaiken kaikkiaan tälläistä on erittäin mukava kuunnella.

Wiu tämäkin vielä Blueshenki löytyi ja saundit jälleen hallussa laulu ääni toi mieleen edesmenneen Aki Sirkesalon.

Elämä ei aina ole ruusuista, mutta ilman syksyä ei tule kevättä. Konerumputtimet ehkä hieman yksitoikkoiset. Lauluun kaipaisi ehkä hieman "kurkkua".

Auts, aaaarrgh! Tässon pari elementtiä, joita mun on joskus hankala niellä. Yks on toi kieli tän tyyppisissä jutuissa... noh täytynee sanoa että tässä se kyllä melkein ihan toimi. Kiitos onnistuneen sanoituksen ja miellyttävän laulun. Ei ollu sellasta väkisin vääntämisen makua, niinku suomibluesissa usein on. Mut sit toi kone. Calen Naturally LP:llä on pari stygee joissa kone -osasto toimii, mut tässä se on mun makuun aika paha. Biitti on ikävä, saundi karsee ja sit se on viel niinku pintaan miksattu. Mut ite biisi sinänsä ihan kliffaa suomipoppendalia just suomalaiseen molliin tehtynä, joskin kolme ja puol minsaa ois varmasti jo riittäny...

Ei vois!!! Molli on suomalaisen sointu.