Sinä et tiedä miltä minusta tuntui joutua pyörätuoliin, kun jalat menivät alta lopullisesti
Edes minä en osaa selittää sitä sinulle sanoin, mutta aina voin yrittää parhaani
Sinä et tiedä millaista oli luulla olevansa terve lapsi, vailla pirullista sairautta
Siispä minä kerron sen sinulle nyt

Sinä et tiedä mitä ajattelin silloin kun en enää jaksanut juosta, enkä nousta ylös kaaduttuani
Sinä et tiedä miten sairauteeni suhtauduin
Minä tiedän, ettei tämä ole helppoa sinullekaan, mutta minä hyväksyin heikkouteni osaksi minua
Annoin elämän voittaa ja aloin nauttia jokaisesta päivästä parhaani mukaan
Yksinäisyys kuuluu sairauteni suurimpiin vitsauksiin, vaikka kuinka muuhun pyrkisin

Sinä et tiedä, miltä minusta tuntui kuulla, että minun olisi pitänyt jo kuolla vuosia sitten
Eikä sitä minulla kertoa uskallettu aiemmin
Tiedän, olisin saattanut masentua kohtalokkaasti
Vanhempani tiesivät ja se otti koville
Paskaa lääkärit puhuivat, sillä täällä minä elän yhä edelleen

Sinä et tiedä paljon mitään minun sairaudestani, mutta anna minulle mahdollisuus kertoa
Sinä et tiedä miten vaikeaa siitä on lyhyesti kertoa
Siispä minä kerron sen sinulle joskus toiste

Sinä et tiedä koska kuolen, muttei sillä ole väliä, kerran jo ennustus epäonnistui
Minä tiedän kuolevani ennen vanhuutta, mutten lainkaan anna sen masentaa
Sinä et tiedä minusta yhtään mitään, mutta silti sinua tahdon rakastaa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu