Kappale vangitsee minut täysin jo ensimmäisen minuutin aikana massiivisuudellaan. Ääni on niin massiivista, niin avaruudellista että en muista ikinä kuulleeni mitään vastaavaa. Kun suljen silmäni ja keskityn, voin vannoa että kuulen jonkinlaista helinää, vai onko se jokin harmoninen ääni jota ei normaalimusiikissa kuule? Tuntuu kuin joka ikiseen itseään toistavaan sointuun olisi käytetty suunnilleen kymmenen kertaa enemmän harkintaa kuin normaalimusiikissa.

Hitaus, massiivisuus ja tuo "flangaava" ääni luovat mielikuvan jonkin sortin avaruusmatkalla olosta. Tämä on jotain sellaista mitä ei uskoisi ns. normaalisoitinten tekemäksi. Kappale kehittyy ja kasvaa...en uskoisi että ikinä sanoisin näin, mutta sopivan hitaasti. Minulla on normaalistia aivan hitonmoinen monotoniakammo, mutta tässä on kyllä sitä jotain. Massiivisuutta.

Tätä pitäisi päästä kuuntelemaan ihan oikeilla, kunnon kaiuttimilla. Nyt tuntuu että alimmat bassotaajuudet kuuluvat lähinnä poksumisena. Tämä on todellinen kuunteluelämys, ei tämä ole edes taustamusiikkia, niin vahvaa tämä on. Tätä vain kuunnellaan ihan hiljaa, korkeintaan joittenkin hyvien ystävien ja jonkun alkoholijuoman tai poltettavan aineksen kanssa. Kuvittelisin että absintti kävisi tämän kanssa hyvin, sen verran normaali-ihmisiä karkoittavaa musiikkia tämä on.

Lyhyesti sanottuna tämä on parhautta.

hmmmh. pistin soimaan ja ehdin kuuntelemaan melkein kokonaa läpi.. hitto ei näitä osaa arvostella ku yhtä hyviä kaikki : )