Mukavan salaperäistä fiilistä nostaa heti alkuun - Jotenkin scifimäistä meininkiä. Ekan dropin tullessa tuulet alkavat puheltaa jo todella jännille vesille. Mystinen peikkotranssi lotjuu eteen päin hienosti narinoiden saattelemana. Seuraava droppi vaihtaa sitten kertaheitolla fiiliksen aivan toiseen kärkipäähän, draivi kasvaa ja potkii hauskasti eteenpäin. Spiikin jälkrrn tuleva bassolinjan variaattio ei ollut omaan mieleeni hirvittävästi.

Melodian ilmaantuessa ja bassolinjan kadottua, nousu hyppää silmille mukavasti ja biisi jyrähtää taas käyntiin. Voisi olla vielä lopussa astetta kovempi rutistus - Tämä kuitenkin toimii varsin mukavasti, lopun seinään vaihtuvaa fiilistä ja bassosoundin tunkkaisuutta lukuunottamatta.

Down by the river flows the tears of the lost, vanished in the eternal white forest, perished by the treegod will, now whispering as an orchid.