Ares sodan Jumala... Biisillä on enenmän pyritty kuvaamaan sitä mitä sodan jälkeen on... Ja yleensäkkin jatkuvaa taistelua...

Biisi on vähän hiljaseksi miksattu...

Joo... Pitkästä aikaa tuli vähän parempi biisi... Tai ainakin omasta mielestä (toisaalta taiteellisen näkökulmani mielestä tämä on paska toteus)... Taas kerran biisi on helvetin pitkä. (moninen mielestä luultavasti pitkästyttävä myös...) Onpi myös pisin biisi joka tässä on tullut väsättyä...

Biisi koostuu taas osista... Mitä pidemmälle biisiä kuuntelee sitä hankalemmaksi se tulee kuuntelijalle... Ja lopussa ei odota mikään muu palkinto kuin biisin loppuminen ensinmäiset minuutit ovat varmasti "normaali" musaa kuuntelevalle mieluisimmat...

Osat
1. Blue Devil (00.00)
"Heviosa" joka sai asiallisen nimen...

2. Get out of your body (06.00)
Tästä sitten matka alkaa...

3. Etheric project (07.40)
Toivottovasti pääsit pois kehostasi... Yritys oli hyvä: tehdä musiikkia joka ei koskisi fyysisiin muotoihin, mutta se oli aika huonosti tehty osa... Varmasti moni muu osaisi tämän tehdä paremmin...

4. Astral project (14.30)
Ehdottomasti hankalin kohta... Mitenkä tehdä ääntä tasosta joka ei käsitä enään ääntä ja jota ei edes itse pysty käsittämään? Sekainen ja silti selvä asia joka pitäisi kuvata musiikin avulla??? Käsittämättömän hankala ajatus...

5. My Will (27.00)
Paikko jonnekka tahdon... Tänne itse, mihinkä sinä? Tämäkin täyty kuvata tähän taideteokseen... Sitä ei olisi voinut jättää tekemättä jotta matkasta ei puuttuisi mitään... Viides osa on hyvin persoonallinen kaikki eivät varmasti tänne halua...

6. The Edge (37.00)
Universumin ja kaiken välissä oleva alue... Tätä kauemmaksi et pääse ja samalla pääset... Kaikki tämän rajan jälkeen on vain olemassa olevaa ei mitään ja kaikkea... Avant garde osuus...

7. Everything (45.00)
Kaikki ja ei mikään... Tässä kohtaa ei kannata enään kuuntelua lopettaa...

"No ihan ekaks on käytävä kahvia ja tehtävä eväät, ennen kuin tätä ees alottaa kuuntelee ;) sen verta pitkästä teoksesta näköjään jälleen kyse.
Parin minsan kohal tähän alkaa oppoomaan sisään ja mukaan tulevat pilli soundit nostattaa aiheeseen.
Matkan pakkaus vaihe on, vähän lopus hidasta, mut kantsiihan se tarkistaa et kaikkee on.
Sit lähetäänkin ihan mukavaa kyytiä.
Ryttäys seinään ja koomassa matka jatkuu korkeuksii... (tätä kohtaa olinkin jo kaivannut ;))
Tajunta, tajuttomuus, alitajunta kamppaileva huomiotaan tietoisuudesta.
Koomapotilas ymmärtää kyllä jotain tajuttumuutensa ulkopuoleltakin.
Unenomaiset muistot sekoittuvat omaisten itkuun.
Tajunta yrittää kaikin voimin antaa merkkijä ulkomaailmaan että kyllä tästä vielä noustaan.
Sairaan yössä käytäviä kulkevat haamut.
Ruumiistaan irtautunut koomapotilas vaeltaa käytäviä etsien turhaan jotain.
Aamu tuo epätoivon rippeitä jo tullessaa.
On syytä jatkaa matkaa universumiin ja unohtaa huono tilansa.
Kohti pimeyttä, kohti valoa, kohti tyhjyyttä, kohti täyteläisyyttä.
Rauhallisuus tuolla jossain valtaa kulkijan.
Tänne tahtoisi jäädä.
Tietoisuus olemassa olosta alkaa jälleen heräämään.
Tuo kulkijan takaisin lähemmäksi elävienkirjoja.
Äänet elävien maailmasta alkaa jälleen tulla läpi kooman.
Tajunta palaa ja matkasta jää haikea fiilis.
Hilaa jää katsomaan ulos, jossa sade lyö ikkunaan.
elämä vai kuolema...

No kutakuinkin matkani ajatusmaailmassan leijjui tässä.
Kokonaisuutena ekat 6 minsaa lukuun ottamatta aika mieletöntä maailmaa.
Ehkä joskus jos inspis iskee saatan tästä väsätä tohon yhteis projektiinme lyhennetyn version.
Joitain ideaa täs tuli. ja ehkä joistakin kohdin jotain poisjättämällä ja joihinkin paikkoihin jotain lisäämällä sais tästä vähän toisenlaisen matkan, no sen näkee jaksanko tarttua.
Tämä teos toimii näinkin ihan hyvin.
Pakko kuiteskin antaa vain 9 , paikoin pientä häröä ja maltin puutetta. Joitakin turhan riitasia harmonioita, nois hitaissa leijuvissa osioissa. (no tietty näin pitkän kokonaisuuden kasassa pitäminen on juttu sinänsä)"
the TT Allan

" Oihh.. oihhh! En sanaani suusta saa, sen verran kaukana mieleni vaeltaa etten ajatuksistani selvää enää lue.. Makoilin sängyllä ja jotenkin värit vaelsivat silmissäni palkkeina.. heh. Muistan konkreettisesti lähes ainoastaan alun AIVAN USKOMATTOMAN MAHTAVAN bassokuvio systeemin ja sitä omistavat synajutut.. tämä kappale on.. sanoinkuvaamaton. Shamaani. Uskomatonta. Loistavaa. Silmään vesi nousee, ja karvat pystyyn lähtee kun tätä ajattelee.

Tämä kappale taas järjestelee mieleni lokeroita ja avaa ne, avaten maailman asettamat lokerot uudelleen. Tämän pitäisi soida joka koulussa, yhden tunnin ajan, jokaisen kuunneltavana. Saataisiin vähän avoimuutta, rentoutta, omaperäisyyttä, itsenäisyyttä maailmaan, kun ihmisten lokerot avautuisivat; ei enää lokeroituneisuutta.

shamaani, tämä kappale on. En voi kuvailla tätä. 10+"
Finalize

Taikapeili on biisi joka kertoo huomisesta, sekoamisesta, kuolemasta yms... Ja kaiken lisäksi se on avant gardea ja pituutta riittää vaivaset 15 minuuttia...

Osa 1... Peilin synty (00.00 min)
Biisin ainut hieno kohta ensinmäiset 5 sekuntia... (loppu onkin vaan moskaa)
Mutta osa 1 kertoo nimestä päätellen tietenkin taikapeilin synnystä...

Osa 2. Tulevaisuus, hulluus (04.00 minu)
Taikapeilin käyttäjä haluaa tietää suuren viisauden jonka mystinen peili kätkee taaksensa... Tutkimisen tuloksena on (NOISEA).

Osa 3. Suru, viiltävä kipu, Kuolema (9.00)
Viimeisessä osassa taikapeilin salaisuuden etsijä näkee huomisen, ja tuntee pitkän ja piinallisen kivun jonka on tuottanut järjetön suru. Kuolema on viimeinen asia mitä me koemme maailmassa, mutta taikapeiliin katsova ei sitä koe vaan hän näkee sen...

Elikkä tää biisi kertoo oikeastaan kaikkien mun biisien inspiraatio lähteestä numero yksi... Psykedeelistä matkaa toivottaa teille exdmi lentokoneyhtiöt... Lentäjänä tänään Ressu!

ps. Tämä biisi todellakin hajottaa sinut kahtia ja tuhoaa aivosolusi viimeisimmänkin osan!

"tätä kun kuuntelee niin tulee ajatus että voisi apteekissa käydä... joo eiköhän toi arvosana kerro mun mielipiteen tästä biisistä. menee kyllä ainaki parisen viikkoa ennenku palaa henkisesti samalle tasolle ku ennen tän kuuntelua. sit ku uskallan taas ni kuuntelen noi muutki biisit... tommosta kitaran käyttöä arvostan aina. kiitos."
Progesankari

" Kun näin nimen "Electrical Shaman" riehaannuin ja pääni sekosi jo ennen biisiä. Sitten sain painettua "pleitä".. Loistavan rento aloitus ja sitten muuttuu psykefiilistelyksi jossa pääsee matkalle.. Uskomatonta. Ja kun sitä trippiä vielä kestää näin tarpeeksi kauan niin ei tässä voi sanoa kuin vesi myyntiin vain. Myöhemmin esiin astuu loistavat, hieman häröhtävät syntikat ja saundit. Lentofiilis pysyy ja mieli tasaantuu. Täyden kympin biisi; tässä on sitä. Tää on niin siinä. Lopussa pirteää meininkiä ja fiilis korkealla, huomaa kyllä miten on tehty ;) <3"
Finalize

Olipa kerran Noitatunturilla...

Eräs Shamaani asusteli aikoinaan Noitatunturilla ja harjoitti siellä omaa kutsumus ammattia... Eräänä päivänä yhteisön Voimattomimmat lähtivät pyytämään Shamaanilta apua, koska alueella oli liikkunut karhu joka tuntui hyvin vaaralliselta ja pelkoa herättävältä... Shamaani päätti lähteä tapamaan tätä Karhua... Ensiksi hän lentelee Annikinlammelle jossa lammen henki neuvoo häntä hänen töissään... Annikinlammen henki kertoo Shamaanille, että hänen täytyy lentää Pyhänkasteen joelle ja siellä lyödä rumpuun kolme kertaa ennenkuin lähtee kävelemään Isokurun poikki... Rummun lyönti herättää Karhun ja tällöin Karhu tietää jonkun olevan tulossa...

Isokurun ohitettua Shamaani näkee Karhun. Karhu murahtaa ja ottaa askeleen eteenpäin. Shamaani taas kutsuu voimaKoiransa ja voimaKäärmeensä apuun. Lähettää nämä karhun kimppuun ja ottaa itse askeleen Karhua kohti. Karhu jatkaa murinaansa ja hyökkää Shamaanin kimppuun. Shamaani ja Karhu jäivät ikuisesti taistelemaan tälle paikalle jota myöhemmin alettiin kutsua Karhunjuomalammeksi...

Okei okei aika nopeasti oli tarina kirjoitettu...

Biisi miksattiin todella hiljaseksi jotenka laittakaa ääntä enenmän tulemaan...

Eli tässä on sitten kertomus lassesta... Kyseinen biisi kyllä muistuttaa entisiä biisejäni ehkä vähän liikaakin jotenka täytyy ensikerralla tehdä jotain vähän erilaista!

Olipa kerran asia nimeltä Ressu.
Maailmasta oli todettu lähtevän asian nimeltä Ressu.
Yhteiskunnalle ja järjestelmälle vaarallinen Ressu.
Olisi ainoastaan ihmiskunnan voinut pelastaa Ressu.
Politiikot ja konservatiivit kumminkin kapitalismin avulla lähetti
Ressun.

Taavitti ja Lasse olivat Ressun parhaat ystävät.
Uskollisia olivat Ressun Ystävät.

Piilottelivat ja sihistelivät Ressusta maailmalle.
Mutta järjestelmän kynnet on pitkät myös ystäville.

Ressu jäikö kiinni?
Ressu itsekkö itsensä paljasti?

No kumminkin Ressun täytyi lähteä pois...

Lasse alkoi tutkimaan Sieniä.
Taavitti jäi tekemään lauluja Marssilaisista ja asiasta joka räjäyttäisi meidän mielen.
Ressu.

Ressu päätettiin lähettää avaruuteen ihmiskunnan matkailijaksi.
Määränpää oli tunnettu, mutta tuntematon
Orion P...

Matkaan lähti Ressu kuuraketillaan ja lensikin komeasti pääpystyssä uusiin taistoihin.

Orion P pudottuaan Ressu tunsi jotain...

Kamala haju.
Haju joka olisi voinut pakottaa oksennus.
Oksennus teki hyvän olo!
Olo oli käsittämätön.
Käsittämätön pallo.

Pallo oli käsittämätön Orion P.
Orion P oli ensinmäisellä tapaamis kerralla jo Ressuun rakkaus.
Rakkaus oli myös piilevä ilmassa lentävillä Nainen!
Nainen oli Ressun mieleen kuin Enkeli.
Enkeli valtasi Ressun mielen ja kosketti häntä syvältä ja pinnalta.

Sitten yhtäkkiä Ressu löysi itsensä Enkeleiden diskosta.
Diskossa ja tarjottiin munkkeja jotka olivat päältä valkeata ainesta.

Sokeria! AAH mikä euforia! Ressu tunsi uudesti syntymisen, rakkauden hajosi
mutta muodostui uusiksi!

Sillä aikana kun Ressu oleskeli diskossa Enkeleiden suukoteltavana.
Maasta lähti joukko hippejä ja moottoripyörä jengejä.
Ressu oli pakko saada takaisin maahan, ainoastaan hän olisi voinut olla voimana pelastavana.

Ressu enkeleiden seasta avasi silmänsä, tajusi todellisuuden tarvitsevansa häntä.
Todellisuus tarvitsi tuhoajan ja pelastajan. Rakentajan ja luojan.

Surullinen ja rankka paluu matka oli alkamassa.
Avaruus alus oli järjestelmän rappeutumisen takia melkein paskana ja matka maahan oli lähes mahdoton,
Onnistui matka silti....

Maassa oli rankkaa... Lämpö saasteet olivat tuhonneet melkein koko planeetan.
Ydinpommit olivat lauenneet...
Sodat oli sodittu ihmiset olivat kadonneet...

Silti hipit ja moottoripyörä jengit onnistui kokoamaan Ressun joka voi tulla ja pelastaa kaiken!

Genren oikeus on taas kyseenalainen...

Mut joo... Jenkeissä kävi näin! Ensinmäiset astronautit oli lähössä Marssiin... Mutta tämä idea meni vähän hakoteille, koska neljä humalaista blues miestä jotenkin löysivät itsensä alukseen, ja onnistuivat saamaan sen käyntiin ja jopa ilmaan saakka... No sittenhän nämä herrat heräilivät seuraavana aamuna avaruudessa... Tämän jälkeen he onnistuivat jonkun ihmeen avulla pudottaan itsensä Marssin pinnalla... Ja siitä sitten syntyikin tämä biisi...

Lopun elämästään blues miehet soittelivat Marssilaisten kanssa bluesia ja elivät onnellisina loppuun saakka...

Tässä sitten on tällänen biisi...

Kuolema nimi tulee ihan siitä, että he jotka eivät tykkää minun musiikista tulevat kuolemaan tylsyyteen tämän biisin takia...

Ja jos nyt päättömän kuuloinen kitara intro joka on noin 15 min pitkä ei kiinnosta niin tunne itsesi vapaaksi siirtymään suoraan 15 minuutin kohdalle...

Tietenkin tunne itsesi vapaaksi laittamaan koneesi kiinni jos ei kiinnosta kuunnella todella sekaista 30 minuuttia....

Mutta mukavaa trippiä toivottelee ElS...

" Jaa-a. En vain tajua. Ohan se jännää että kitarasta saa ulos ääniä mutta että 15 minuuttia?"
Guitarwall

Tässä on teille jotakin OIKEASTI erilaista... Hevi biisi... ILMAN rumpuja...

Vittumaista kuuntelukokemusta toivottaa kaatunut sotilas...

Sodat ovat yhtä järjettömiä kuin tämä biisi...
Armeija on yhtä järjetön...
tappelu myös...

Tässä teille...

Unohtukoon kapitalismi nostakaa lippu ja groovatkaa maailma uuteen uskoon...

"Päähän nousee kuvia kuplista ja lentävistä elefanteista ja aika moinen tukko värejä.

Kappale ainakin maalailee paljon mielikuvia päähän mutta jättääkö se jälkeenpäin mitään konkreettista?
Kyllähä se. Hienot poksahtelevat kitarat ja regemäinen pjoing pjoing äänet saavat mielen nystyrät kyllä jylläämään. Pakostakin tulee ajatus että lievässä humalatilassa tämä kappale aiheutaisi skitsifreenisiä paniikkikohtauksia pakostakin. loppuun päin mentäessä pakka menee täysin yli laidan omituisten rumpukomppien rävähdellessä korvissa. En kyllä tiedä missä kohtaa olisi hyvä kuunnella tälläistä musiikkia.

Sienissä?"
Coivisto

Sienissä? Ei missään nimessäkään!

Joo eli tässä on sitten tällänen metsästä ulostautuminen...

Inspiraatiosta saa kiittää herra Modnaria...

"Kieltämättä en ole juurikaan kuullut kitarasta taiottavan tälläisiä ääniä, joten siinä suhteessa tämä on hatunnoston arvoinen suoritus."
rene

Tuosta kommentista olen erityisen ylpeä!

Jep... Sitä samaa paskaa... LISÄÄÄ...

"Varmaan Shamanin paras biisi, vaikka en oikein tajunnut mistään mitään taaskaan."
Paronie

HAHAAA... Siinä sitä jotain...

Kyseisessä biisissä yritettiin tavoitella maksimaalista energisyyttä jota rock ja punk musa edustaa...

Toi Genre on mennyt aika vituilleen... Mut tosiaan tässä olis sitten tällänen olkaa oikein hyvä...

No tässä olis sit tällänen...

Mitäs tästä nyt sanoa...
Nautinnollista kokemusta?
hähähähäää...