Lähestulkoon vuoden hiljaiselo soolorintamalla on päättynyt. Tässä se nyt on. Helppo mutta pitkä synnytys ja tällähetkellä poika näyttää tältä. Muutamia muutoksia on vielä miksaukseen tulossa esim. bassoa tipautetaan ehkä hiukan ja muutamaa kohtaa vähän rukataan, lyriikkaa ja vokaaleita on myös luvassa tulevaisuudessa, mut alustavia kommentteja olisi kiva saada.

Uusin kappaleeni (noin 6kk.) Kukaan ei huomaa niitä hienoja juttuja, kuten niitä mahtavia kasaritomeja (paitsi JM ja HW), ja sitä pasarista irti reväistyä bassolinjaa. Mut toisaalta, eipä minua muutenkaan kukaan ymmärrä, jotta ei haittaa.

Niin, ja ne kitarat kuulostavat transistorivahvistimella soitetuilta, koska ne on soitettu transistorivahvistimella. Linjaan.

Kuulostaa ok.

Potkikaa kuollutta.

Niin, ja ne kitarat kuulostavat transistorivahvistimella soitetuilta, koska ne on soitettu transistorivahvistimella. Linjaan.

Tämän lisään tänne takaisin, koska onhan tämä omasta mielestäni onnistunein kappaleeni ikinä. Tästä on vain alas päin. Ja se masentaa perkeleesti.

Soittovirheitä on, mutten osannnut soittaa tätä ensiotosten jälkeen samalla tavoin. Olkaa hyvä.

Tälläinen instrumentaalipyristys, johon piti tulla kyllä laulatuksiakin, mutta koneeni armas oli toista mieltä. Bassokin puuttuu kokonaan. Noh, onhan tässä mukavaa kikkaa tuolla masterointipuolella harrastettu. Kaikenlaista efektipelleilyä. Kokeilin vain kepillä jäätä.

(Oletusarvo, paina muokataksesi)

Tämähän nyt sitten on pakko laittaa, pitkällisten harkintojen jälkeen...

Tämähän on minun ensimmäinen nauhoittamalla tekemä kappaleeni koskaan. Eli vanha. Täysin instrumentaali vedätys, mikä ehkä onkin sen pelastus. Joka tapauksessa. Paljon muistoja ja köyhää alavireistä kitarointia orvoilla soundeilla...

Nauttikaa perkeleet.

Jos tämä ei ole tekotaiteellista paskaa, niin minä en tiedä mikä on.

Anttilan postimyynnistä pikkusiskolle ostettu Casio on ehkä vähän kovalla käytöllä. Särkee aivan.