Genre on niin vieras että nyt en osaa sanoa mitään. Äänimaailmana varmaan menee.

Piti kommentoda ja arvostella kolmisen viikkoa sitten ennneku nyt muistin. Silloin nimittäin törmäsin tähän top40 ym listaa selaamalla. Mukavan kauhea ylläri oli. Nyt aamuyöstä jo suorastaan rauhoittavaa.

Jaah, seuraava joka on enemmän makuuni. Välillä kieltämättä alkoi naurattaa, mutta kai se on oire siitä että alkaa sekoamaan. Tässäkin on todella mageita saundeja, joita olisi kiva itsekkin osata valmistaa - noista pannauksista en ole aivan varma, ehkä hieman rauhallisemmat olisivat toimineet myös..

Taiteellista. Se että tämä oikeasti vetää sanattomaksi kertoo minusta onnistumisesta. En vain voi kommentoida tätä, voin vain ottaa sen vastaan ja todetta että se "on".

Hämmästyttävää miten noise voikaan tehdä hyvää korville ja sielulle tässä kulutusmusiikin eroosioiduttamassa maailmassa. Kiitos Haava!
Tällaista terapiaa olen viimepäivinä kaivannutkin.

Tästä ei voi sanoa mitään negatiivista kello 5.30 ammuyöstä, jos jää näin koukkuun kuuntelemaan. Loppu materiaali ei varmaan jätä kuumaksi sekään. Täm on todella jäätävää aanikollaasia. Stereokuvtus on aminio!

Hmmm, varsin jännää. Tunnelmaa tähän tosiaan oli saatu aikaan ja nimikin menee tosi hyvin kohdalleen. Tämä nimittäin aiheuttaa hyvinkin vahvan mielikuvan jonnekin (Ei välttämättä kuitenkaan korvien väliin) telkeämisesti. Vaikka tämä kuulostaakin välillä varsin rosoiselta ja karkealta, tässä on selvästikin tiedetty mitä ollaan tekemässä. Tässä yhteydessä on pakko todeta rutinan olevan kaunista oikein käytettynä.

Rutina kylläkin aiheuttaa välillä sen, että kuulostaa kuin jokin äänilaite olisi rikki. Tosin se kyllä on (ilmeisesti) aivan tarkoituksellista. Saundeista tulee pitkät plussat, ne ovat huikean hienoja ja herättävät monessa kohtaa kysymyksen :"Millä tämä on oikein tehty?" Ja tämähän on hyvä asia -minusta on mukava, että on sellaisiakin teoksia, jotka kysyvät enemmän kuin vastaavat. Jossain kohtaa tuli niitä kohtia, joissa ääni vaihtelee nopeasti kauittimien välillä. En ole aivan varma pidänkö niistä vai en. Kuulokkeilla kuunneltuna ne saattavat aiheuttaa ärtymystä, mutta se on silti hieno ratkaisu, koska näin saundi saa aivan uusia ulottuvuuksia. Pakko kai siitäkin on pitää.

Yleensä olen muuten pitänyt noisea paljon hyökkäävämpänä genrenä, mutta ainakaan tämä teos ei ollut liian hyökkäävä. Täytyy varmaan tutustua enemmänkin genreen.
(Taidanpas kuunnella loputkin teokset tältä projektilta...)

Jääkiekko ottelun aikana iskun saanut pelaaja kannetaan pukukoppiin...

Tämä biisi kuvaa yksinkertaisesti sitä mitä hän tuntee päänsä sisällä...

Mahtavaa...

kun ei ole oikeasti olemassa, ja kaikki katsovat, voi tuntea jotain hämmentävää. se on jotain joka kyseenalaistaa aistihavainnot ja tietoisuuden, mutta näyttää todellisuuden. mutta itse ei ole todellisuuden osa, vaan ulkopuolinen kaksiulotteinen kohde.

(argh, tämä oli tajuttoman vaikea kappale päästä edes jotenkin sisään...)

Tämä kuvastaa myöskin hyvin kauhuelokuvia/ -pelejä. Äänimailmoja, ja -maisemia ilman sen suurempia melodioita, tai mitään, minkä mukana voisi esimerkiksi laulaa.

Hui helvetti... Tää on jo pelottavaa. Yleensä en kuuntele noisea sen rankaisevan äänimaailman vuoksi, mutta tällaisesta 'herkemmästä' noisesta pidän paljonkin. Säröisyys on kiva juttu. Outoja fiiliksiä tähän olet kyllä saanut ympättyä. Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikeassa mielentilassa tämä voisi tehdä jonkun hulluksi. Sen verran rankkoja äänikollaaseja tässä on, että tämä voisi olla vaikka visio maailmanlopusta. Mutta se on jo vähän kulunut aihe, joten ajattelen tämän käsittelevän kuitenkin jotain muuta.
Nuo välillä kaikuvat huudot ovat aika karmaisevia kaiken särinän seassa. Ehkä tämä todellakin käsittelee ihmisen mielen kamppailua itsensä kanssa tai ihmismielen avunhuutoa, kuten tuossa yläpuolella mainittiin, koska se tahtoo päästä vapaaksi, mutta keho pidättelee ja kontrolloi sitä. Kaikki äänet sopivat hyvin keskenään ja ne kuulostavat todella hienoilta kaikessa rujoudessaan. Tätä kuuntelee mielellään joskus kun haluaa fiilistellä kunnolla.