Pala kurkussa, sydän syrjällään tai kuten jo edellä mainittu: vauva kohdussa, valmiina purkautumaan julmaan maailmaan. Alun pulputus antaa odottaa teokselta jotain maagisen rauhoittavaa taivaanrannan maalailua. Taustalta nousee kuitenkin pahaenteisesti rikkihapon kurinaa ja koelaboratorion kylmäkiskoisia äänimaailmoja. Tehtaaseen rakennettu sikiönrääkkäyslaitos on sittenkin olemassa. Täällä tuotetaan ihmiskunnan tarpeisiin raiskaajia, murhaajia, pedofiilejä, nekrofiilejä ja vihreän liiton asiamiehiä. Päivästä toiseen tehtaan uumenissa vastasyntyneistä tehdään entistäkin pelottavampia aseita ihmisyyttä vastaan. Pahuus ja sen läsnäolo nousee viiltävien ja flashback-tyylisten edellisten kokeiden kaikuja kuvastavien äänien lävitse. Tekee mieli juosta pois, jonnekin kauas tästä tehtaasta. Kuulevatkohan sen seinät minua, näkivätkö he minut? Pitää vain juosta ja lujaa. Teoksen loppupuolella selviää, että en pysty kääntymään takaisin. Pakko kurkistaa yli aidan ja nähdä, mitä siellä oikein tehdään. Hiljaa hiipiessäni, pelosta ja kauhusta välittämättä uskaltaudun: ei olisi pitänyt. Jos mielikuvitus osaa olla ahdistava ja sadistinen, voi totuus välillä ylittää kaiken sen, mitä ihmismieli osaa kuvitella. Repivä totuus, sen kaikki lonkerot ja harsot, repivät pienen ihmisen kappaleiksi. Ne näkivät minut. Haistoivat pelkoni. Ja vain sekunti, niin olin jo kiinni. Kiinni totuudessa ja menossa kohti leikkauspöytää. Vain kivun ja kärsimyksen kautta tulen valaistumaan ja tuntemaan itseni. Uuden minäni, joka luodaan tuolla kammottavassa tehtaassa. Yhä uudelleen... Teos oli onnistunut. En löytänyt valittamista pulputusäänistä tai vastaavista. Toimi alusta loppuun kuin neuvostovalmisteinen dieselveturi. Varsinkin lopun skitsoilu ja "kiinnijääminen" nostatti adrenaliinia sopivasti. Kuuntelin tämän hyvin varovaisesti, pimeässä huoneessa ja laadukkailla kuulokkeilla - se kannattaa ja toivon, että kaikki muutkin seuraavat kuuntelijat näin tekevät. Pinnan alta löytyi hienoja kikkoja, jotka vain totaalisessa keskittymisessä paljastuvat. Tai kenties olen vain hieman sairas, tuon tehtaan tuotoksia, buahahahahaha! Hyvä hyvä, Haust tuottaa mielihyvää/pahaa!

Olen vedessä. Siellä ei aluksi ole mitään, mutta sinne ilmestyy jokin sanoinkuvaamaton.
Yhtäkkiä alkaa tapahtua, säikähdin. :D Ilmeisesti se jokin törmäsi tyhjyydestä ilmestyneeseen kallioon.
Tilanne rauhoittui, lisää hienoja soundeja. Tosi minimalistista paikoin, mielenkiinto säilyy silti.

Tuo kumma matala pumputus pitää jännitystä ja tuota tunnelmaa yllä. Kivoja särinöitä ja rutinoita, jotka voimistuvat
ja rauhoittuvat, hiljenevät ja kovenevat. Ja nyt ollaan siinä odotetussa BIG BANG, alkuräjähdyksessä. Ja silence.
Ja niin syntyi elämä. Nyt nukkumaan.

Tuo pulputuksen saundi ei jotenkin toimi kaikissa kohdissa. Sekoittaa. Tai sitten en vain osaa.
Sen sijaankaikki muut rapinat ja kilistykset toimii. Kiihdyttely loppua kohti toimii. Siinä tulee kaikkea hienoa meininkiä ja sellanen räjähdystä ennen -tunne. Siellä tuo pulputuskin toimii paremmin. Joissain kohti se on jotenkin kömpelön oloinen. Kummallinen lopetus. Ei mitään selittävää.

Jotenkin tämä nyt ei kolahtanut ihan täysille, mutta ihan mielenkiintoinen teos silti.