Heti startista tulee sen kuuloinen Chris Barnes ämyriin, että meinasi aikuisvaipat ottaa uuden vuosituhannen käyttöön. Äänimaailmaa löytyy niin Hellraiserin kuin Texas Chain Saw Massacren välimaastostakin. Yleisilme on psykoottinen ja teos kokonaisuudessaan kuvaa mielestäni vallan upeasti sarjamurhaajan päänliikkeitä. Voisin kuvitella kuulevani näitä soundeja seisoessani jälleen yhden ruumiin ympärillä pimeän kujan päässä, kirves kädessä, odottaen mahdollisuutta maistaa kylmenevää lihaa verenvuodon lakattua. Äänimaailma painuu syvälle ja aiheuttaa samalla myös mieleyhtymiä näiden keskuudessamme elävien ihmispetojen pään sisäiseen toimintaan arkielämässä. Mitä kaikkea heidän korvien välissä liikkuu, mitkä kaikki asiat ajavat heitä tappamaan yhä uudestaan ja uudestaan? Olen ollut aina sitä mieltä, että ei sitä pysty itse tietämään ennen kuin kuulisi sinne korvien väliin: Tämä teos vie juuri sinne pimeään frontaalilohkoon.

Hyvä teos mukavine soundeineen. Möreä puhe teki kokonaisuudesta todella tiiviin ja pituus lähenteli täydellisyyttä. Et kai ole viljellyt tähän omakohtaisia fiiliksiä? Sen verran vakuuttavaa maalailua sarjamurhaajan mielestä oli nimittäin tämä hittikimaran osa. Suosittelen kaikille äänimaalailun ystäville!