Hyvää perusrokkia ilman turhaa kikkailua. Jostakin tuli mieleen Slade.

Komppaan mäkin noita yläkerran jäbiä, hyvät on laulut ja aivan uskottavasti äännetty lontoota tai pitäiskö sanoa teksasia :)
Biisikin on tasokas ja kivan lyhyt vaihteeksi, lyhyestä virsi kaunis, no joo...

Joo mäkin digaan laulajan saundia. Noi stemmatkin kolahtaa myös aika loistaville kohdille. Vaikka sanotaan että peruskauraa niin kyllä tosta jotain omaperästä löydän tuosta laulumelodiasta varsinkin. Usein kikat ovat itsetarkoituksellisia mutta tässä ei jatsia vedetä.

Peruskauraa lukee biisin esittelyssä mutta mitä muuta sitä ihminen oikeastaan rokiltaan tarttee.
Esim basso on juuri sellainen kuin sen tulee ollakin jotta se tukisi kitaroiden riffittelyä.
Rummut hoitavat paikkansa erittäin pätevästi ja pohja ei putoa hetkesikään pois vaan toimii kuin tauti.
Kitaroissa on sellaista mureutta jota liian harvoin kuulee enää missään.
Laulajalle täysdet pointisit taas..Englanti on hallussa ja laulutaitoa on enemmän kuin riittävästi.
Tässä on kyllä sellainen bändi jonka mielellään katselisi livenä jossain baarissa...Ei pysys kyllä perse penkissä hetkeäkään.

laulajasta tulee paikoitellen mieleen Fogertyn viime vuosien tuotokset. Todettakoon samaan hengenvetoon kuitenkin, että Fogertyn ääni oli kyllä 60-70- luvulla miellyttävämpi ku nykyään. Se on kyllä mulle aina yllätys kun tästä maasta näinkin hyviä laulajia löytyy.