Tämä kappale on suorastaan pervo ja kiero ja vaikka mitä. Eli puree kuin pakkanen. Tässä on kyllä jotain... hypnoottinen tausta ja hienosti läpivedetty vokalisaatio sanoista puhumattakaan. Todella hyvää työtä!

Toisaalla lupauduin tutustumaan enemmänkin artistin tuotantoon, ja sehän kannatti. Kaikista näistä (kenties hieman samankaltaisista) biiseistä tämä nousi häröydessään suosikikseni. Musiikissa hienoa on, että oikeastaan hyvin vähäisillä määrillä elementtejä saadaan riittävästi aikaiseksi. Vinkunaa ja jytkettä!

Sanat olivat myös mukavan kinkyt, ja tulkinta niihin sopiva. Ylläolevia kommentteja selaamalla voi todeta, että tämä jakaa mielipiteitä. Se on aina hienoa.

Aikamoista experimentaalidrumnbassia. Ei meikäläisen makuun, mutta luultavasti tietyissä piireissä myisi kuin kuivat sukat tsunamialueella :P

Tykkäsin. Mukavan ilkeä melodia ja muutenkin pimeä tunnelma. Vähän enemmän "tilavuutta" olisin biisiin kaivannut (echoa/delaytä etenkin vokaaleihin, enemmän äänien erottelua stereona ja lisää ylä- sekä alapäätä).

Biitti on jotenkin vähän turhan pilipali, ja rumpusaundit eivät ole hiottuja. Kyllä tästä paremman kokonaisuuden saisi, jos jaksaisi vain panostaa enemmän tuohon saundipuoleen. Laulu on paikoitellen ihan hyvää, mutta sen toimivuutta syö tämä huonosti tehty tausta. Ääntäminen on myös varsin huonoa paikoitellen.

luin muuten ton piisin nimen väärin: katoin eka et se ois ollu "songs better left unmade" tai jotai. eka tuli mieleen et tää olis voinu olla NIN:iä väärin päin mut sit tajusin et sithän tää olis ollu edelleen NIN, eli tää ei voi olla, alas et utum KEP! panostaisin selkeämpään rytmiseen artikulointiin seka sangen subjektiiviseksi jääneen äänispektrumin laajentamiseen ihan jo perustasolla. olkoon vaikka experimental, mutta mental.

Tähän genreen en sano mitään, ei kuitenkaan parhaita mitä oon kuullu.

Aikamoista trippimusaa. Kai tää hyvää on. Ei voi sanoa kun en tällaista kuuntele. No, häiriintynyt olo tulee äänimaailmasta. Samanlainen fiillis tuli kun kuuntelisi ensin Marilyn Mansonin Beautiful Peplen mix -version ja heti perään Nine Inch Nails Closer -mixin. Hajoaa pää. Hyvä merkki.

Asiallisen kuulloista meininkiä, duunattu ilmeisesti ihan ajan kanssa..

Mielenkiintoinen fm-syntsamainen noise soundi kierttää taustalla koko biisin ajan. Biisi on kaoottinen, mikä tekee tästä erikoisella tavalla mielenkiintoisen. Tätä voisi kuvailla jotenkin viettelevän seksikkääksi elektrouneksi. Biisi rakentuu yksinkertaisten elementtien varaan, mutta on sitäkin toimivampi. Tämä on kunnon trippi ilman aivoja sotkevia kemikaaleja.