Moi! Tulin nyt tänne kommentoimaan, kauheat paineet, en mä mitään mistään tiedä, mutta kun kerta halusit, niin ajattelin nyt sitten kirjoittaa jotain. Seuraavat lauseet ovat sitten vaan sitä mitä mietin, kun kuulin tämän kappaleen. Niin se kai on se idea. Heh.

Tämä kappale saa hymyn huulilleni. Huuliharppu on ihana! Sitä mietin, et muutatko ääntäsi, vai laulatko vaan tosi matalalta. Itsehän pidän siitä, että ollaan juuri sitä mitä ollaan. Jos et muuta niin sit jee! Ymmärrän tietysti, että se voi olla joku keino saada kappaleeseen tietty fiilis, mut musta sellainen ei ole aitoa, tai se merkitys ehkä muuttuu. Tässä kun on kuitenkin hyvää asiaa. Tuo kohta missä sanotaan "jotkut tykkää olla hiiren hiljaa" sai myös pohdintoja aikaan. Mietin nimittäin, että tykkääkö kukaan olla hiiren hiljaa. Usein ihmiset tuntuvat vain olevan jotenkin lukossa tai niin epävarmoja, että ovat hiiren hiljaa. Toiset puhuvat enemmän, toiset vähemmän, mutta eikö kaikki pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä? Siis henkisesti terveet ihmiset. No jaa ehkä tämä ei liity tähän kappaleeseen nyt ollenkaan. :)
Kaiken kaikkiaan pidin kappaleesta ja sitä on ilo kuunnella, koska pidän kitarasta ja huuliharpusta ja laulusta ja sanoista, joissa puhutaan jostain kirjoittajalle tärkeästä/ mietityttäneestä asiasta. Positiivinen. Ja stressipallot, oli niin söpö juttu. :) Ja voimaantuminen on tosi siistii!

Ihan uskottavasti oot saanut ton harpun sointumaan. Itse biisi saa tuntemaan itsensä vähän ulkopuoliseksi. Varmaan olisi loisto veto jonkun Pedagogsen etkoilla, mut mulle ei ydin avaudu. Voimaantuminen kyllä kuullostaa mahtavalta. Ois ehkä voinut laajentaa noita käsitteitä kattamaan yleisempää elämänmenoa, melodiat kun kuitenkin ovat mieleenpainuvia. Voisin melkeen kiikuttaa tallenteen tästä mun kantakuppilaan, jota paikalliset OKL:oppilaat pitää.

No, mutta nythän tiedän, mitä vastaan tuleviin iloisiin pedagogian tentteihin. Tuli muuten mieleen joku Juicen biisi (siis ihan sointukierrostakin).