Turbo 3

Alku on hyvä, mutta ei kokonaisuutena kolahtanut. Ei parasta Hombrea, mutta ihan kohtalainen biisi. Olen koko päivän kuunnellut Auben Build Down biisiä, joten tälläinen aggressiivisempi mättö ei kolahtanut nyt tällä kertaa.

Saatana.. oikeesti säikähdin. Amatöörinä oli toi volume ns. normaaliasennossa. Korvat ja kajarit paskaks vaan.. noh. Teos itsessään aika rauhaton, hätäinen tunnelma. Aivan kuin se toinen mies ei tahtoisi, no niin, no. Kun viimeinen puolustusasema murretaan on tuloksena tämäntyyppistä epätoivoista tuskaa. Harsh Noisesta en genrenä tiedä, mut tää tykitys hakkaa noi "normaalit" noiseväännöt sanotaan et 2-0!

Voisi jopa sanoa että erittäinkin kamalaa meteliä yäks

Ihanaa krapulamusiikkia. Tai ehkei sittenkään.
Tämä on hauska.

Tyhmänä miehenä en juuri muuta ossaa sanoa, muuta kuin että onnistuu tavoitteessaan kiitettävästi, eli kappaleen nimi on erittäin onnistunut.

Metalliset saundit. AAAAAAII!!! Vihloo! Perkele, jätkä on ainakin taitava tekemään saundeja, jotka kiduttavat kuuloaistimia. Tuntuu jälleen vähän väkisin väännetyltä niin, että kuulostaisi kuulojan korvissa mahdollisimman kauhealta. En tästä muuta osaa sanoa. Äänimaailma aika yksipuolista ja koko ajan korvia vihlovaa.

Herää kinkyt halut.

Alun kuplinta on hienon kuuloista, mutta paikoitellen muuttuu hiukan minun korvilleni puuduttavaksi. Sitten taas uusi energiaryöppy lähtee kuljettamaan biisiä eteenpäin. Ehkä enemmän munaa alapäähän olisin kaivannut, rouheutta löytyy paikoitellen oikein hyvin mikä on plussaa. Viimeiset puoli minuuttia ovat parasta antia. Kokonaisuutena irstas ja hyvin mitoitettu kappale.

Biisin nimestä taas jo yksi pinna kotiin!:) Teoksena tämä olis taas saatanan sairasta kamaa ja oli kajarit pikkaisen liian kovalla tossa alussa niin meinasi korvat räjähtää! Eli toimii.. Rankkaa todellakin ja siitä tykkään kovasti! Ei yltänyt mielestäni ihan edellisten tasolle, mutta tämän sortin äänten tuottaminen on aina kunnioittamisen arvoista... Aika pimeetä, ei muuta tällä kertaa! :)

Ekektroninen vallankumous... Äänitadetta massoille... Inrosta pidin valtavasti... Hmm.. Itseasiassa toisella kuuntelukerralla biisinkin avautuu jo sulakammin... Tämä todella elää kaunniisti... Tuo ohkainen ääni on niin hento, mutta määrätietoinen määrätiedotomuudestaan... Kaoottinen sävellys työ on istunut nappiinsa ja järjestys kohtaa satunnaisuuden todella eloisasti tässä teoksessa... Tätä oli todella ILO kuunnella. Ei yhtään epämieluista tunnetta tai miitakaan ikävää fiilistä... Vain puhdasta säännöllisen turvallista sekamelskaa päässäni. Tässä ei ollut kauhua, pelkoa, pahaa oloa, turvattomuutta, ymmärtämättömyyttä tai mitään perinteisesti pahaan tai ikävään liittettyjä ttuntemuksia. Tämä oli puhdasta sinfoniaa elämän monimuotoisuudelle. Tämä oli TURVALLISTA, helppoa ja mukavaa... nautonnollista. Virta johon uskalsi astua ja josta ei tahtonut pois.

Kun olen kuuntelen kapplaetta jo puoletta tuntia luupilla putkessa täytyy kyllä sanoa, että turvalinen olo tästä tulee. Vähän kuin turvavyö koti sohvalla tai äidin lämmin syli. Ei tätä yksinkertaisesti voi hakkua. Hypnoottinen kokemus.