Ibas osaa ilmeisesti säätää niitä kitara styrkkarin namikoita, koska kitarat on valtavia. noh sekin on makuasia. minulle toimii! Kuulin, että "oikeaa" laulajaa ei ole saatu vielä, joten en arvostele siitä sen kummemmin. Onneksi olin eilen krapulassa. Muuten olisin vetäny narun kaulaan kuunnellessani tätä biisiä.. Ei toki, että olisi Huono biisi, vaan angstia löytyy enemmän, kuin Henrik Laxin Vaalivoittotunnelmissa (Fiktiota). Ei jäänyt biisistä hirveesti käteen. 6-7.. Kallistuu kuitenkin seiskan puolelle. Positiivista on tunne mikä on saatu nauhalle. eipä muuta.

SATTUU!

Ovela tapa miksata laulu tuonne hieman tanakan kitaran alle...Lisäämällä voluumia sinne murhaaviin kovuuksiin sanoista alkaa saamaan paremmin selvää ja biisin hidas kivirekimäinen jyrä pääsee entistä paremmin oikeuksiinsa.
Mieleeni tulvii kuvia keikasta jossain klubilla mihin laulaja marssii yhden spotin alle kitaransa kanssa ja alkaa tuuttaamaan helvetillisillä voluumeilla tuota simppeliä riffiä ainoana komppinaan rumpalin hi-hat lyönnit.Kertosäkeen tullessa loputkin bändistä pistäisi rähinän päälle mutta laulaja itse laulaisi tuon sattuu kohdan juurinäin...Hitaan anovalla äänellä...Olisi melkoista settiä...Valitettavasti tämä tapahtuu vasta toistaiseksi pääni sisällä olevalla lavalla.Sanoissa on kyllä sellaista vitutusta että paikoittain tulee jo miettineeksi Bloodin tämänhetkistä mielentilaa...Ibas on aina saanut tunnelman luotua näihin eikä petä tälläkään kertaa.Kitarassa on erittäin jyräävä ja biisiin sopiva soundi ja Miskan luomat yksinkertaiset mutta helvetillisen tehokkaat rummut toimivat.
Monelle kiva-kiva ihmiselle tämä biisi varmasti ei maistu mutta meille joiden elämässä myös synkempi puoli saa jyrätä vapaana...Meille tämä tekee sisäisesti gutaa...Tulin oikeasti vihaisiin fiiliksiin kun kuuntelin biisiä.