Nyt kun on toisaalla hupailtu postmodernin tekotaiteen nimissiä, niin sitten pitää myös hupailla ylikansallisromanttisen tuotannon parissa. Hillitön suomalaisen metsän jylhyyttä ja suomalaista eloa ruotiva hymni. Tämä saa jokaisen isänmaallisen ihmisen kyynelehtimään vuolaasti, jopa vuolaammin kuin Joutsenlaulun kolmas perättäinen soittokerta!

Vanhan klassikon acapella-versiointi. Pahoittelen ajoittaista epävireisyyttä ja taustalla kuuluvaa napsuvaa häiriötä. Ehkä jonain päivänä teen kunnon version.... Ehkä... On tämä aika kauheaa.

Intensiivinen tunnelma ja tarttuva melodia takaavat kärsimysnäytelmän kokemisen ilon.

Muusikoiden.netin kesäbiisikilpailun hopeamitalisti.

Kukaan ei ymmärrä mua, eli jenkka teini-ikäisille. Tosi kovaa matskua. Omistettu COB:lle. Olet minun irroli!

Letkeä bossa nova -viritys. Tehty parissa tunnissa. Soolot improvisoitu huonosti.

Väärällä jalalla herääminen on epäterveellinen harrastus.

Kitarointi KTR:n käsialaa.

Eläköön progressiivinen rock!

Sivuainevalinnan Vaikeus
a) Torviprologi
b) Raskas aamu
c) Kissa katoaa metsään
d) Eno löytää salaperäisen marjan
e) Mummo tulee kylään
f) Krapulasta voi selvitä hengissä
g) Ainevalintojen realiteetit

Rakkaudella tehty kappale. Hiottu viikkoja. Joskus tulevaisuudessa versio oikealla bändillä. ELP- ja Pink Floyd-vaikutteet ovat selvästi kuultavissa.

Yrjö, kohtalon lapsi. Kaunis beguine-cha-cha-cha.

Kokonimeltään "Vielä on kesää jäljellä (kissa kuolee pakkaseen)". Tehty samoihin aikoihin "Yrjö. kohtalon lapsi"-teoksen kanssa, eli loppusyksystä.