Soundscapes-esitykset ovat nimensä mukaan eräänlaista äänimaisemamusiikkia. Kitaralla (erinäisiä äänenmuokkauslaitteita apuna käyttäen) tuotetaan ääniä, joita kierrättämällä rakennetaan erilaisia harmoniota, epäharmonioita, melodioita ja tunnelmia. Musiikki on leijailevaa eikä siinä ole juurikaan rytmiä. Soundscapejen viehätys lienee tunnelmien lisäksi niiden ainutkertaisuudessa: kappale kehittyy sen mukaan, miten soittaja reagoi jo vallitsevaan tunnelmaan, ja kerran luotua äänimaisemaa on melkeinpä mahdotonta toistaa täsmälleen samanlaisena. Esitykset voidaan toteuttaa täysin improvisoiden, tai rakentaa etukäteen mietittyjen teemojen pohjalta kehitellen. Esitysten tarkoituksena on niiden kehittäjän, Robert Frippin, mukaan etsiä uudenlaisia ja tavallisuudesta poikkeavia lähestymistapoja musiikkiin, sekä tuoda harmoniaa ja rauhaa kiireisen planeettamme asukkaille. Minua tämä ajatus viehättää kovasti, siispä tahdon itsekin koettaa levittää tätä harmoniaa. Hienon elämyksen tuottaminen kuuntelijalle on mielestäni kaikista paras "korvaus", jonka esiintyjä voi saada. "Kappaleita" kuunnellessa voi olla vaikea uskoa, että kaikki soundscapet ovat editoimattomia, äänitetty suoraan kitaralaitteistoni ulostulosta. Livetilanteessa pienenä kuriositeettinä onkin se, kuinka yhdellä kitaralla saadaan aikaan massiivinen äänimaisema. Nämä kappaleet ovat pätkiä suuremmista kokonaisuuksista, mutta esityksissä soundscapes on saumaton kokonaisuus, jossa eri osat vaihtuvat sulavasti ilman keskeytyksiä. Suosittelen lämpimästi aloittamaan soundscapesin kuuntelun tuosta 8.11.2006 -teoksesta.