Yötä nukuin teltassa poikasena.
Teltta oli pihanurmikolla.
Heräsin kun kovaa kopinaa ja toraa
kuulin ulkoapäin.
Ajattelin Pekee: taas se sitä tekee,
hollannikkailla hyppelee rappusia,
talon rappusia.

Nousin ulos teltasta nurmikolle.
Kiersin talon, auton ja istutukset.
Havainnut en mitään.
Menin heti sisään:
kaikki nukkumassa.
Joku sanoi "Ahaa!"
Epäilin jo pahan voiman
liikkuvan aamuyön auringossa,
aamun auringossa.

Siinä soratöyräällä huomasin ne.
Huutelivat törkeitä - milloinkaan en
ole pelästynyt niin, ja puhekyvyn
pelko suustani vei. Olentojen jalat...
nivelet ei samaan suuntaan taivu
kuin oikeilla ihmisillä,
kuten ihmisillä.

Häipyi taju. Virkosin nurmikolla.
Kalkkijuna vislasi kahdeksalta.
Jumalainen näky,
Jumala ei väsy,
teräs välkehtiköön!
Ihana on kesä,
ihana on elää!
Meitä katsovat kuolleet kateellisina,
hyvin katkerina.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu