Niinku mie tuolla _muualla_ totesin, tää vois kestää kernaasti hyvinkin paljon pidempää, nyt kipale loppuu ikävästi kesken. Ainahan biisin voi laittaa uudelleen soimaan, mutta se katkasee ikävästi fiilistelyn. Tässä on joku sellanen fiilis jonka vois kuvitella siihen kun oot astronauttina ollut tarkastamassa alusta ulkopuolelta, ja jonkun pienen honkkelin jälkeen turvatoimet onkin pettänyt ja oot joutunut tuuliajolle yksin killumaan tyhjyyteen. Alun paniikin jälkeen sitten alat ihmettelemään ympäröivää tyhjyyttä, ja käytät siihen viimoiset hetket rauhallisena ennen hapen loppumista.

Oih! Nyt keho resonoi :) Tunnetila tarinan kerronnassa jäi itsellä vain kesken.. nyt vain pelkkä tuulen henkäys pyyhkäisi läpi tunnelin. Mutta, kyllä! Tunnelin päästä se valon häivähdys kuitenkin pikaisesti pilkahti :) Kaunista äänimaalailua kerrassaan!

Tää teos on kuin joku koko kehon läpi kulkeva henkäys joka ravisuttaa tullessaan jättäen tyhjiön mennessään. Näin aamutuimaan kuunnellessa jotenkin pysäytti koko maailman hetkeksi.