Menee vähän yli mun ymmärryksen, ei vaan aukea tämä.

Tässä on aika härskin raju meininki. En nyt välttämättä ole hirveämmin tällaisen menon ystävä, mutta rispektit annan kuitenkin.

Tiukka teksti, miinus kliseeriimi horns - thorns. Toimii mulle, mielleyhtymistä rakennettu tuote ikonia, sanoistusta ja äänimaailmaa myöten.

Ei erotu oikein mikään osa-alue. Joku Guru saatta ymmärtää mistä on kysymys, mutta minulle ei valittetavasti auennut.

Joiltain osin tuli Kovenantin Animatronic mieleyhtymiä sävellyksen ja vokalisoinnin puolesta. Saundit ovat taaseen sitä ehtaa tyylikkäästi särjettyä kauneutta mitä aikaisemmillakin tuotoksillasi. Itsekin pidin sanoituksista. Infernaalinen jytke vain kasvattaa tarinaa ja minusta vokaalien taustalla pysyminen on tässä tapauksessa onnistuneempi ratkaisu kuin että asiat olisivat toisinpäin. Ei tämä ihan niin kovin kolahtanut kuin Golems Arrive. Sanotaanko että hyvä kuitenkin.

Muistutti aika tukevasti Rammsteinia niin soundeiltaan kuin vokalisoinniltaankin. Jos tämä olisi laulettu saksaksi, olisin torunut. Nyt tyydyn rykäisemään vienosti ja mumisemaan epäselvästi jotain omaperäisyydestä.

Soundeissa oli minun makuun vähän turhan paljon säröä. Se tuntui vähän puurouttavan lopputulosta. Elementtejä oli runsain mitoin mutta kun kaikki rutisi samansorttisesti, oli vaikea saada otetta mistään. Noista kirkkaista syna-asioista tykkäsin, ne loivat kivaa kontrastia muun äänimaailman rujoudelle.

Hämmennyin tavattomasti kun löysin sopivan kuunteluvolumen (siis sen jossa kaikki elementit erottuvat suhteellisen vaivattomasti) kun väänsin äänen mahdollisimman pienelle. Tämä huomio pakottaa minut väittämään että jossain kohdassa miksausprosessia jokin on mennyt metsään.

Rakenne tuntui ihan kohtalaisen monimutkaiselta mutta vokalisoinnin yksipuolisuus loi illuusion siitä että tässä toistettiin muutaman väliosan ympärillä yhtä ja samaa osiota. Eli laulupuoli olisi minun kannaltani katsottuna kaivannut vähän enemmän eloa.

Kokonaisuudessaan tämä oli varsin pätevää indua joka oikeassa mielentilassa kuunneltuna ottaa kuulijan tehokkaasti haltuunsa mutta minua jäi kiusaamaan se että tästä olisi pienellä vaivalla saanut paljon, paljon paremmankin. Sanalla sanottuna tämä tuntui minusta jotenkin neutraalilta. En inhonnut enkä hurmioitunut.

Soundeiltaan aika "perinteistä" industriaalia, muttei huonoa. Laulu kuullostaa hyvältä, mutta on aivan liian hiljaisella. Biitti rullaa kivasti, mutta soundeihin kaipaisi välillä jotain hieman vähemmän käytettyä eli omaperäisyyttä, nyt kun tämä tuntuu tyylillisesti kumartavan genrensä suurnimiin turhankin lojaalisti. Sanoitukset on aika hyvät, siksikin harmittaa laulun miksaaminen noin kuulumattomiin. Aika hyvin tämän parissa aika kuluu, ei missään vaiheessa päästä keskittymistä herpaantumaan, vaikak hieman lepotaukoa antaakin. kaikenkaikkiaan erittäin hyvä biisi, suurimpana miinuksena laulun volyymin puute.

Minusta on kivaa kiipeillä puihin ja kaapata sieltä oravia, jotka vien kotiini. Kotini on entinen myyrän kolo, jonka olen sisustanut mieleisekseni juuri näillä oravien ruhoilla. Tietenkin ensiksi revin niiltä raajat.

Uhhuh, uutta KRANKia! Tätä olen odotellutkin. Mieleen tulee että tämä on puhtaamman kuuloinen kuin nuo aikasemmat kappaleet (tai sitten aikainen dementia iskee, johtuu varmaan alzheimerkanavan kuuntelusta), mutta kyllä tässäkin on se metallisen, myllertävän mutta hallitun kaaoksen fiilis. Itse asiassa tuo tietty soundien puhtaus luo hieno kontrastia tuohon muserrettuun rikkobiittin. Tykkäänkin tuosta rikkobiitistä paljon, mieleen tulee itse asiassa toinen tarkistamisen arvoinen mikseriläispoppoo joku pyörii nimellä Spiracle...puhdas tamburiini ja parit erittäin konemaiset soundit ja lopun venkulointi olivat erikoishienoa. Hieno kappale jossa on todella paljon soundien vaihtelua. Pidän, pidän erittäin paljon.

Rakastuin Suomi-Industrialiin.