Kuningas.

Tämä olisi varmastikin parhaimmillaan jollain savuisella klubilla siinä vaiheessa iltaa kun väki on vielä kohtalaisen selvin päin sillä tässä käytetty biitti ei kertakaikkiaan sovellu kuunneltavaksi paikallaan istuen. Tässä oli varsin hypnoottinen tunnelma, biisi kasvoi ja eli yksinkertaisuudestaan huolimatta ja vei kuulijan mennessään jo ensimmäisen puoliminuuttisen aikana.
Vaikka ensin kuulosti siltä että tässä oli elementtejä aika köyhänlaisesti, toinen kuuntelu paljasti että äänimaailma kätki sisäänsä monta pientä osaa joita käytettiin varsin säästeliäästi. Ratkaisu oli erinomaisen onnistunut siinäkin mielessä että se loi vaikutelman monotonisuudesta vaikka harhakuvan takana tapahtui enemmän kuin satunnainen kuuntelija ehti huomata.
Kokonaisuus oli kahlitseva ja vakuuttava ja sai jopa metallin suurkuluttajan viihtymään.