Hauras harmaa, aamujen auer. Hiljainen.

-Heinäkuu 2006.

Usvahuntujen ylle, laski pimeys verkkonsa. Kotkansulan maahan jääneen, poimi poika taskuunsa. (siihen äidin neulomaan) Ei aikaakaan, kun usva nousi jälleen, laskien, kädet lapsosen ylle kaikkien pelon peltojen, siunaten, kiittäen. Poikani, sinä et ole kuten me. Miksi jätit minut yksin pimeään? Halusin vain jotain kaunista, jota koskettaa, ilman että se käteen hajoaa. Virvatulen maasta nousseen, usvataian, loitsun loisteen, aamun kasteen, hangen hohteen, muistaa lapsonen. Taivaan liekki laskee, usvakumpujen taa, ja lapsonen unohtaa, ketä kumartaa. Poikani, sinä et ole kuten me.
________________________________________

Kuiskeen matka kappaleeksi on ollut monivaiheinen. Sen matka alkoi hiljaisista kuiskeista metsän siimeksessä, tuulen kertomista tarinoista ja sateen vaisusta kutsusta. Melodia on sävelletty viime vuoden puolella, joitakin kuukausia taustan äänimaisemien nauhoittamisen jälkeen. Kitara nauhoitettiin äänimaisemien seuraan noin kuukautta ennen piano-melodiaa joka syntyi äkillisenä inspiroitumana kuulaana pakkasyönä, yönä, jolloin kuu oli täysi ja tähdet olivat kirkkaat. Kuuletko sinä kuiskeen?

-Huhtikuu 2006.

Suopursu syntyi yhden syksyisen yön aikana Koskeljärven silmiä hivelevissä maisemissa. Mukana menossa oli akustinen kitara, suuntamikrofoni & kenttämikseri ja kurkien kaihoisa kuoro. Sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa mitä kerrottavaa luonnon veikeillä hengillä on juuri sinulle...

-Syyskuu 2005.

Talven Kutsu on hämärä äänimaisema maalailu joka toimii lyhyenä, synkeänä johdatteluna Loitsun maailmaan. En ole vielä päässyt itseni kanssa sopimukseen siitä, tuleeko tämä kappale jäämään Loitsun tulevalle levylle vai ei. Musiikki on kuitenkin tyylillisesti muista kappaleista poikkeavaa sen lisäksi että se on vanhinta tuotantoa, muut tuon ajan kappaleet on jo hylätty. Antaa kuuntelijoiden ratkaista.

Helmikuu 2004.